Blogista

tiinatonttunen
Tammikuussa 2012 aloitin kirjablogin nimellä Hys, äiti lukee nyt! Blogspotin puolella. Hätäisesti keksitty blogin nimi nyppi blogistia noin kaksi kolmannesta blogin olemassaolosta, ja Blogspot alustana asetti omat mutkansa matkaan. Lopulta kiukutuskäyrä ylsi kriittisiin korkeuksiin, ja huhtikuun 2014 aloin hitaasti ja jokseenkin varmasti valmistautua muuttoprojektiin, jonka myötä vaihtui sekä blogialusta että blogin nimi. Sisällön vähintäänkin kyseenalainen laatu säilyy oletettavasti jokseenkin samana.

Hyllytonttu on kotitontun kirjahyllyssä asuva kollega, josta tapaan satuilla lapsilleni aina tarpeen tullen. Kuten suurin osa äiti-ihmisistä tietää, joulutonttujen käyttö kasvatusvälineenä (ts. uhkailun ja kiristyksen välineenä) on varsin tehokas temppu, joskin ajallisesti valitettavan lyhytkestoinen kannustin: eihän niillä ryökäleillä oikein voi alkaa uhkailla ennen kuin aikaisintaan syyskuun lopussa. Meillä menoa valvovat kuitenkin saunatonttu ja (kirja)hyllytonttu ihan ympärivuotisestikin. Saunatonttu päästää kiltit lapset saunomaan ylimääräisenkin kerran, ja hyllytonttu puolestaan huolehtii siitä, että äiti ja isi jaksavat lukea satuja ja viedä pesuetta kirjastovisiiteille. Oli miten oli, kirjahyllyssä asuisin minäkin, jos pienikokoisempi olisin, ja etunimeni ansiosta olen saanut jokseenkin koko ikäni kuunnella itseeni kohdistuvia tonttuvitsejä.

Hyllytontun höpinät ovat subjektiivisia eivätkä millään tapaa kovin valveutuneita. Opiskeluhistoriastani huolimatta olen kaukana ”oikeista” kriitikoista, enkä tähän asiaan oikeastaan edes toivo suurempaa muutosta. Luen jotakuinkin vain ja ainoastaan kirjoja, jotka syystä tai kolmannesta kiinnostavat minua, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että blogini on vähän suitsutukseen taipuvainen, vaikka kuinka yrittäisin ryppyotsailla. Harvoin sitä tieten tahtoen lukee vapaaehtoisesti kirjoja, joista ei pidä.

Mainokset