Kääpiökirjabloggarin karjahduksia

Kääpiökirjabloggarin karjahduksia

Kääpiökirjabloggarin karjahduksia -jutut saivat alkunsa, kun Martti eräänä loppukesän 2014 päivänä istui lastenhuoneen lattialla vieressään pino kirjoja. Keskittyneempi tarkastelu osoitti pojalla olevan kädessään kynän ja paperia ja käynnissä olevan niin ää-rim-mäi-sen keskittynyt kirjoitusoperaatio kuin kymmenen kirjainta tunnistavalla lapsella nyt ylipäätään voi olla. Muutaman minuutin kuluttua poika toi paperinsa minulle ja pyysi ottamaan siitä kuvan. Hän kun oli kirjoittanut paperiin monesta kirjasta, ja nyt se pitäisi saada jotenkin inttelinettiin. Kun kerran äitikin! (Koko tarinan voi lukea täältä.)

Mikään päätähuimaava ei ole juttujen ilmestymistahti ollut, mutta toivottavasti hyvää kannattaa ehkä odottaa. Rakenteeltaan nämä lastenkirjatekstit poikkeavat blogin normaalista tekstivirrasta sen verran, että lasken omille luettujen kirjojen listoilleni vain poikkeustapaukset (yleensä arvostelukappaleita). Niin ikään monet lastenkirjat jäävät vaille numeroarvosanaa ihan vain siksi, että blogiin saakka päätyvät yleensä vain parhaat, ja pelkkien nelosten ja vitosten jakaminen on karvan verran puuduttavaa.

Kääpiökirjabloggarin karjahduksia on alkanut hiljalleen päästellään suustaan myös Aino, mutta laiska blogistimme ei ole saanut logoa ja muita tylsyyksiä vaihdettua monikkomuotoon. Menkäämme näillä siis.

Karjahduksilla on oma täginsä. Lasten myötävaikutuksella toteutettiin myös vuoden 2014 joulukalenteri.

 

Mainokset