Carroll: Kraukijahti

Kraukijahti

Lewis Carroll on minulle nimenä tuttu, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole mitään hänen kirjoittamaansa lukenut – ellei erinäisissä oppikirjoissa vastaan tulleita katkelmia lasketa, siis. Kun taannoin hoksasin lähikirjastossani Tove Janssonin kuvittaman laitoksen Kraukijahdista, päätin tarttua tilaisuuteen ja kirjaan: kun niitä runoja tosiaan pitäisi lukea nyt aika paljon, jotta saisin proosapuolen kiinni. Tämä nonsense-runouden merkkiteos olikin lopulta varsin mainio iltapala palauttamaan blogistimme maan pinnalle Gillian Andersonin korkealentoisen Liekkien näkijöiden jäljiltä.

Aivan (melkein) ensialkuun on minun nostettava kuvainnollista knallihattuani suomentajalle. Alice Martin on tehnyt naisen työn, jota muinoin kääntäjän urasta haaveilleena en voi kuin ihailla. Vau! Kirjalle matkan mukanani lainauspisteelle varmistaneet kuvitukset ovat selvästi tunnistettavissa tekijänsä tekemiksi. Ne tuntuvat huutavan Tove Janssonin nimeä, ja toivat muassaan teokselle tiettyä lapsekkuutta. Tämä johtuu kyllä ainakin osittain siitä, että kuvitukset muistuttivat minua joissain määrin Jansson-suosikistani Kuka lohduttaisi Nyytiä? Ehkäpä olisin kokenut koko kirjan kovin eri tavalla, mikäli kuvitukset olisivat olleet ”vakavampia”, realistisempia.

Oli miten oli, minä pidin kovasti Kraukijahdista. Itse asiassa Lewis voitti minut puolelleen jo omistuksen toisessa säkeistössä:

”RUUDinkeksijät, te raa’at pyrkyrit,
Arvatkaa mikä maailmassa on kaikkein parasta!
Kalleinta ovat viattomat tunnit lapsen leikkien
Ajanhukaksi ne vaikka haluatte katsoa.”

Upea suomennos on toki tässä suuressa osassa, sillä en usko, että olisin saanut juuri mitään irti alkukielisestä teoksesta tässä nykyisessä kroonisen uupumuksen aiheuttamassa aivottomuuden tilassani. Sain hymyillä ja hymähdellä, ja välillä ihan jopa jännittikin Päällikön, Plankin, Pipontekijän, Pankin, Pörssimeklarin ja kumppaneiden kohtalo! Kokonaisuutena Kraukijahdissa on jotain epämääräisen balladimaista – tätä älköön katsottako sitten spoileriksi! – enkä oikein jaksanut yllättyä löydettyäni YouTubesta (eli Juutupeesta, kuten lapseni sen taivuttavat) runon pohjalta tehtyjä musisointiversioita. Niin, ja saatoinpa minä tempautua runon maailmaan niissä määrin, että näin untakin jostain krakenin ja hauen lehtolapsen oloisesta otuksesta, mutta sitä en ikipäivänä myönnä.

Tiivistettynä:
Kuka: Carroll, Lewis
Mitä: Kraukijahti: Kuolinkamppailu kahdeksassa kohtauksessa (WSOY, 2013)
Alkuteos: The Hunting of the Snark: An Agony in 8 Fits (1876)
Suomennos: Alice Martin
Tuomio: 4/5 – Mainio hölynpölyseikkailu, nonsense-runouden kulmakivi.

Advertisements