Lamberg (toim.): Päätön ritari

Päätön ritari

Marko Lambergin toimittama Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta oli minulle, kauhua karttavalle ihmiselle, vähän yllättävä kirja kirjastosta kotiin kiikutettavaksi. Lankalauantaina tykkään kuitenkin edes vähän itseäni pelotella, kuten aiemmin kerroinkin, ja niinpä keskiaikaiset kauhutarinat vaikuttivat sopivan pliisunpuoleisilta säikkyä bloggariamme pelottelemaan. Oikeassa olinkin! Niskakarvani pysyivät normaaliasennossaan kautta kirjan, vaikka toisaalta ymmärsinkin, mikä tarinoissa on pelottavaksi koettu.

Kirjaan on kerätty varsin vaikuttava kokoelma keskiaikaista kauhua useammasta maasta. Edustettuina ovat erityisesti Englanti ja Saksa, mutta myös Ruotsi-Suomesta koottua aineistoa löytyy. Ymmärrettävästi aineisto on laadultaan ja pituudeltaan hyvin epätasaista: joukkoon mahtuu haukotuttavia juttuja ja myös sellaisia, jotka salaa hiukan hirvittivätkin, vaikka aloituskappaleessa yritin moisen kiistääkin. Yhteistä kaikille tarinoille on kuitenkin kristinuskon rooli: kaikki kammotukset ovat korjattavissa ja/tai karkotettavissa Kristuksen nimessä, pyhien avulla tai ihan vain olemalla kunnon kristitty. Toisaalta esikristilliset elementit ovat joissain tarinoissa mukana vahvoina, kuten toimittajan kirjoittamat johdannot osoittavat. Ylipäätään nuo johdannot olivat kullanarvoisia ja säilyivät jonkinsorttisena punaisena lankana kautta kirjan.

Kokonaisuus jäi kuitenkin vaisuksi ja haileaksi. Yksikään tarina ei oikein onnistunut jäämään mieleen saati sitten erottumaan joukosta. Aihepiiriä tai ajanjaksoa harrastavia tai muutoin siitä innostuneita kirja ehkä koskettaisi enemmän, mutta minulle se oli varsin mekaaninen lukukokemus, eikä lopulta kovinkaan miellyttävä sellainen.

Tiivistettynä:
Toimittanut:
Lamberg, Marko
Mitä: Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012)
Tuomio: 2/5 – Mitä sanoa kuivakasta kokoelmasta kauhutarinoita, jotka eivät pelota edes kaltaistani jänishousua?

Mainokset