Poortvliet & Huygen: Tonttujen vuosi, Tonttujen leikit ja Tonttujen musiikki (Kääpiökirjabloggarin karjahduksia)

Tonttutytöt

Kuten joku ehkä muistaa, viimejouluisen joulukalenteriprojektini käynnisti kunnon klassikko, Rien Poortvlietin kuvittama ja Wil Huygenin kirjoittama Suuri tonttukirjajoka lumosi paitsi lapset myös äidin niissä määrin, että vallan oma-aloitteisesti toin taannoiselta kirjastoreissulta kotiin vielä lisää hollantilaiskaksikon tonttuiluja. Tonttujen vuosi tuli tarpeeseen Martin innostuttua kalentereista ja kuukausien opetteluista, ja pieni, pahvisivuinen Tonttujen musiikki innosti ahkerasti laulavia (joskin pienempi kyllä pikemminkin kiekuu) tyttäriäni. Tehokkaana bloggaritriona päätimme käsitellä molemmat kirjat samassa merkinnässä, sillä Ainon sanoin: ”Nää on samoita tonttuja”.

Tonttujen leikit, Tonttujen musiikki

Tonttujen leikit ja Tonttujen musiikki ovat sympaattisia pieniä kirjasia. Varsinaista juonta tai opetusta niihin ei ole mahdutettu, mutta toisaalta ei niitä näiltä kirjoilta tule mieleen vaatiakaan. Poortvlietin kuvitukset ihastuttivat edelleen sekä äitiä että karvan verran alle kolmevuotiasta Ainoa, mutta juuri yksivuotispäiväänsä viettänyt Maija ei niistä vielä oikein innostunut. Hempeissä ja yksityiskohtaisissa kuvissa taisi olla vauhtimimmillemme vähän liikaa kaikkea. Lisäksi tekstiä oli hieman liikaa elohopeaisen ipanaiseni innostamiseen, mutta ehkäpä muutaman kuukauden päästä tämäkin kirja iskisi hieman paremmin. Maultaan kirjaston kirjat saivat kuitenkin ilmeisen hyvät pisteet, sillä taaperontti kiipesi toistuvasti hakemaan sitä hyllystä mutusteltavakseen sellaisella tarmolla, että lopulta jouduin nostamaan lasten kirjastokirjat niin korkealle, etteivät isommatkaan lapset niitä saa luettua ilman täysi-ikäistä apuhenkilöä. Oli miten oli, Ainon tuomio kirjoista kuului kaikessa lyhykäisyydessään näin:

Ihan aika kiva mutta tosi lyhyt tonttukirja. Se iso kirja on parempi. Nämä on vauvojen kirjoja, ja minä oon jo iso tyttö.

Tonttujen vuosi

Tonttujen vuosi sen sijaan on sitten jo selkeämmin isojen lasten kirja. Siinä seurataan erään tonttuperheen, Nuutin ja Kerttulin sekä heidän lastensa Pyryn ja Pulmun (mehän kaikki muistamme, että tontut saavat lapsikseen aina yhdet kaksoset) elämää läpi kokonaisen vuoden. Ja voi, miten sympaattista se elämä onkaan! Joka kuukaudelle löytyy oma kuvituskuvansa, sivun mittainen tarinan tonttujen toimista siinä kuussa ja pieni teemaan sopiva runonpätkä. Ritva Toivolan suomennos on onnistunut, ja tonttujen touhuja seuratessa tulee vuoden kiertokulku kätevästi ja ketterästi käytyä läpi.

Martti nautti erityisesti kirjan luontokuvauksesta:

Tässä tonttukirjassa on niitä samoja tonttuja kuin siinä kirjahyllyssä olevassa [Suuressa] tonttukirjassa. Ne on kyllä aika hienoja ja näyttää tosi oikeilta. Nämä tontut ei sitten ole niitä Joulupukin joulutonttuja, jotka asuu Korvatunturilla, vaan sellaisia erikoistonttuja, jotka elää metsässä eläinten keskellä. Siinä on koko tonttuperhe, isi, äiti ja kaksi lasta. Ne tekee kaikkia juttuja niiden eläinten kanssa, ja se näyttää tosi superkivalta. Voi, kunpa minäkin voisin hyppiä narua sammakon kanssa ja lentää linnun selässä! Isona minä ehkä muutan metsään asumaan eläinten kanssa.

Siinä pienessä tonttukirjassa kerrotaan kaikista kuukausista. Kuukausi on se kun kuu menee meidän ympäri ja niitä on monta. Sitten on kevät ja kesä ja syksy ja talvi ja joulu, mutta kuukausia on vielä enemmän! Eikö ole hurjaa? Minä en muista niiden kaikkien nimiä, mutta äiti muistaa. Äsken oli maakuu, ja nyt on huhtikuu. Ne tontut tekee aina eri asioita ja se on kivaa luettavaa.

Aino taas haaveilee edelleen maanalaisesta kodista, kuten joulun allakin:

Tässä tonttukirjassa on monta sanaa. Äititonttu ja isitonttu ja tyttötonttu ja poikatonttu asuu tonttukodissa. Ei Joulupukin tykönä. Se on hieno koti maan alla. Minun isi kaivaa pian meille oman kodin maan alle, puun alle metsään. Sitten meille tulee hiiriä ja sammakoita lemmikeiksi ihan oikeasti. Sitten siinä kirjassa on kesä ja talvi niin kuin ulkonakin. Sen pituinen se.

Tänä kesänä taitaa olla aika viedä ainakin isommat lapset telttaretkelle, vaikka kyllä vähän pelkään Ainon vaativan minua kaivamaan meille jonkin sortin poteron ja Martin tuovan kotiin taskuissaan kaikki sammakot ja öttimönkiäiset, jotka suinkin kiinni saa. Toisaalta tällaisena puoliksi pellossa maalla kasvaneena, kun yrittää kasvattaa lapsia kaupunkioloissa, sitä on silmittömän kiitollinen näistä kirjoista, jotka innostavat lapsia luonnosta ja luonnossa kulkemisesta. Niin, ja ovathan nämä Poortvlietin kuvitukset niin silmittömän kauniita katsella…

Tiivistettynä:
Kuka: Wil Huygen (teksti) ja Rien Poortvliet (kuvitus)

Mitä: 
Tonttujen musiikki (Buster)
Suomennos: Kirsi-Mari Lehtonen

Mitä: Tonttujen leikit (Buster)
Suomennos: Kirsi-Mari Lehtonen

Mitä: Tonttujen vuosi (Tammi, 2001)
Alkuteos: Gnome life (1999)
Suomennos: Ritva Toivola

Kääpiökirjabloggarin karjahduksia

Advertisements