Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäistä

Teini-iässä pääsiäiset olivat vähän pitkästyttäviä juhlapyhiä. Suklaan syöminen yksin ei riittänyt viihdykkeeksi, mökille lähtemisen kiinnostusaste oli negatiivinen, sukulointi turhautti tuhannesti (”Jokos Tiinalla on poikaystävä? Mitäs sitä sitten peruskoulun/lukion jälkeen?” No ei ollut, ellei Aragornia jostain syystä laskettu, ja en tiedä vieläkään!) ja sitä rataa. Onneksi pelastus löytyi sieltä itsestäänselvimmästä suunnasta: kirjastosta.

Likemmäs puolitoista vuosikymmentä pääsiäislukemistoni on pysynyt hyvinkin samantyylisenä. Joukkoon mahtuu aina 1800-lukuista rakkaushöpöä, kauhukertomuksia ja jotain uskonnollissävytteistä. Austenin löysin seiskaluokkalaisena, yhdeksännellä luokalla vaihdoin useampaan kertaan luetut Ylpeydet ja ennakkoluulot ja Järjet ja tunteet Emily Brontën Humisevaan harjuun – ja petyin. Suuri rakkaustarina olikin, noh, ikäisteni hormonihullujen teinien sekoilua ja loppujen lopuksi ihan silkkaa (aikuisten välistä) hulluutta. Pöh! Vuotta myöhemmin päätin lukea Humisevan läpi ihan vaikka silkalla raivolla, ja osasinkin arvostaa sitä aivan eri tavalla ennakko-odotusteni kaikottua. Se on tähän päivään asti ollut yksi suurista suosikkikirjoistani, vaikka edelleenkään en sitä varsinaiseksi romanttiseksi rakkausnovelliksi miellä.

Fuksivuonna yliopistossa satuin ennen pyhiä nappaamaan yliopiston kirjastosta matkaani Pär Lagerkvistin Barabbaan alkukielellä, ja se jotakuinkin räjäytti tajuntani. Olen viimeisen kahdeksan pääsiäisen (tämä mukaan luettuna) aikana lukenut sen viidesti, viimeksi toissapäivänä, pitkäperjantaina, ja yhä se jaksaa sykähdyttää.

Lankalauantain lukemistoon sopivat minun mittapuullani kauhutarinat. Kristus makaa haudassaan, pimeyden vallat ja ties mitkä noidat ja möröt rellestävät ja sitä rataa. En ole kauhun ylin ystävä, mutta lähes poikkeuksetta löydän aina luettavakseni jotain sopivan pelottavaa. Niin tänäkin vuonna. Marko Lambergin Päätön ritari: Kauhutarinoita keskiajalta toimi vallan mainiosti!

Pääsiäispäivät kuluvat sitten romantiikan (tänä vuonna juurikin sen Humisevan harjun) ja uskonnon ja/tai uskontotieteiden välillä tasapainoillen. Tänä vuonna sain tarpeeksi kristinuskoa Barabbaksesta, joten tänään ja huomenna työn alla on muutama kilo suklaata ja mämmiä Renata Pepicellin Islamin huntu. Lasten yhteistyökykyisyydestä ja suklaan riittävyydestä riippuen kirjakasa lienee loppuun asti luettuna lähipäivinä, ja pääsen niistä enemmänkin blogiin höpisemään.

Sitä odotellessa tahdon toivottaa itse kullekin säädylle oikein rauhallista, suklaista, kirja- ja/tai armorikasta ja muutenkin sopivan suloista pääsiäistä! Niin, ja kysyä, onko teillä joitain tiettyjä pääsiäiseen (tai johonkin muuhun päivään, pyhään eli ei) liittyviä lukutottumuksia?

Advertisements