Enqvist, Hahtola & Lampinen (toim.): Tupa ryskyi, parret paukkui

Tupa ryskyi, parret paukkui

Kalevala, tuo suomalaisen kansallistunteen kulmakivi, on varsinainen siveyden sipuli. Väinämöisen lähentelyjä veteen pakeneva Aino on Akseli Gallen-Kallelan henkilökohtainen tulkinta, ja Kalevalassa varsinaisesti mukana olevat seksuaalissävytteiset kohtauksetkin ovat varsin kierrellen ja kaarrellen kerrottuja. Helpointa olisi olettaa, että mikäli jonkin sortin rivoa kansanrunoutta on ollutkaan olemassa, ei sitä ole tallennettu minnekään.

Tämä oletus olisi kuitenkin ihastuttavan väärä. ”Epäsiveellistä” kansanrunoutta on kuin onkin paitsi olemassa ja arkistoituna myös Ison Herran, Elias Lönnrotin itsensä tallentamana. Kalevalan päivänä Kalevalan 180- ja Kantelettaren 175-vuotista taivaltakin juhlistamaan julkaistu Tupa ryskyi, parret paukkui: Suomen kansan rivot runot on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta, ja sisällöltään Eero Enqvistin, Pinja Hahtolan ja Petra Lampisen toimittama kirjanen on kyllä sellaista settiä, että 50 Shades of Grey jää kauas taakse samaa tahtia kuin siveelliset mielikuvat esivanhemmistamme karisevat!

Myönnettäköön, että postinjakajan tuomaa kirjaa lehteillessäni punastelin ja kikattelin siihen malliin, että kovin helpolla ei ehkä olisi uskonut lukijan olevan paitsi aikuinen myös naimisissa oleva kolmen lapsen äiti ja sitä myötä ainakin auttavasti perillä suvunjatkamisprosessista sekä siihen tarvittavista elimistä. FT Jaakko Leinon sekä FT Senni Timosen hieno esipuhe kuitenkin auttoi keskittymään aiheeseen ja käsittelemään sitä aikuismaisemmin. Aika harvoin sitä silti on tullut tyttärien päiväunia valvoessa luettua muinaissuomalaista pornoa, sanonpa vain.

”Muinaissuomalainen porno” olisi kuitenkin terminä varsin suppea ja ehkä jopa peräti suorastaan väärin tätä aineistoa kuvailtaessa. Noh, ainakin osittain. Mukana kun on varsin vaikuttava määrä erilaisia loitsuja ihan väinämöisviagrasta (eli lemmennostatusloitsuista) erilaisiin parannus- ja synnytysloitsuihin. Sanonpa vain, että jos meille vielä neljäs lapsi suotaisiin, varmasti noituisin TAYS:n synnytyssalissa avukseni sekä Ukko Ylijumalaa että ”Neity Maaria emosta”, kuten joissain runoissa jännästi tehdään. Parempi pelata varman päälle ja pitää sekä pakanajumaluudet että ruotsalaisherrojen jumalat iloisina, hih! Onhan mukana myös syntyrunojakin, noita muinaissuomalaiselle viisaudelle niin kovin tärkeitä syntysanoja:

”Ei vittu pahoista tehty,
eikä aivan ilkiästä,
ei aivan hyvästänä:
tehty puusta, tehty voista,
tehty tetrimättähästä,
pyöritelty pyylihasta,
sivuttu sianlihoista,
mahon lehmän makkaroista,
Otavaisen olkapäistä.” (s. 44)

Ihmeen kunnioittavaa on puhe noista tärkeistä ruumiinosista, kuten asiaan kuuluu, vaikka onhan joukossa leikinlaskuakin ja vähintäänkin mielenkiintoisia runoja, joissa genitaalit on personifioitu ja ne alkavat elää omaa elämäänsä kiipeillen kuusiin kuin kultaiset oravat. Ai mikäkö kiipesi? Päätelkää alkusoinnusta. Jollain tapaa oli muuten kovin virkistävää huomata, että monet alan sanat pillusta vittuun ja kyrvästä kulliin, jotka joka (teini)sukupolvi tuntuu uskovan keksineensä itse, löytyvätkin jo näistä wanhoista runoista.

Sen verran rivoa aineistoa Tupa ryskyi, parret paukkui sisältää, että ymmärrän oikein hyvin Lönnrotin ja kumppanien viktoriaanisen siveilyn. Toisaalta mikäli tämänsuuntaista aineistoa löytyisi Kalevalasta, saataisiin yläkouluikäiset innostumaan aiheesta sankoin laumoin!

Vakavasti puhuttuna Tupa ryskyi, parret paukkui on mainio, mielenkiintoinen ja korvia punehduttava syväluotaus esivanhempiemme seksielämään ja seksuaalietiikkaankin. Vaikka runoissa on paljon toistoa ja ne tuntuvat olevan joiltain osin variaatioita toisistaan, ei kirjan 115 sisältösivun (joita seuraa vielä hakemisto) aikana ehtinyt kovin pahasti aiheeseen turtua. Kikatella kuin mikäkin keskenkasvuinen kyllä sitäkin enemmän. Koulukirjastoihin Kalevalan rinnalle tätä kirjaa tuskin kannattaa lisätä, pohtii tämä sievistelevä blogisti.

Erinomaisen hieno arvostelu kirjasta löytyy Kirjavinkeistä, mikäli aiheesta innostuitte. Projektilla on myös oma nettisivunsa, josta löytyy tietoa myös vielä luvassa olevista esityksistä.

Tiivistettynä:
Toimittanut: 
Enqvist, Eero; Hahtola, Pinja & Lampinen, Petra
Mitä: Tupa ryskyi, parret paukkui: Suomen kansan rivot runot (WSOY, 2015)
Kansi: kuva Pekka Kivikäs, typografia Martti Ruokonen
Tuomio: 4/5 – Muinaissuomalaista pornoa eli kikatuttava ja vaikuttava syväluotaus esivanhempiemme seksuaalisuuteen. Lopputuloksena tismalleen kirjan kansien välisenä helottavat posket.
arvostelukappale (WSOY)

Advertisements