Ferlin: Samlade dikter

ferlin

Nils Ferlin (1898-1961) on yksi kaikkien aikojen suosikkirunoilijoistani. Jo edesmennyt paras ystäväni tutustutti minut aikoinaan ruotsalaisrunoilijaan, jonka ulkoinen habitus toi jollain tapaa mieleeni pappani, äidinisäni, ja kielitaitoni noustua hyväksyttävälle tasolle otin asiakseni tutustua miehen tuotantoon laajemmin. Sille tielle sitten jäinkin: vuosien varrella olen säännöllisesti palannut tuon humoristisen mutta sopivan pessimistisen runoilijan tuotannon pariin. Pohdittiinpa mieheni etunimen kanssa kivasti yhteen sopivaa Nilsiä esikoisemme nimeksikin aikanaan, samoin kuin sitä yhteisestä Wallander-fanituksesta lähtenyttä Kurtiakin, mutta molemmat nimet jäivät matkan varrella pois nimilistauksista. Onpa Martin oikeassa nimessäkin silti sangen ruotsalainen klangi.

Oli miten oli, kun viime syksynä bongasin herra Ferlinin kootut runot eli samlade dikter, en joutunut montaakaan sekuntia pohtimaan, ostaisinko kirjan vai en. Tässä nimenomaisessa painoksessa on paitsi Jenny Westerströmin kynäilemä mainio johdanto myös, kuten asiaan kuuluu, Ferlinin kaikki seitsemän runoteosta: En döddansares visor (1930), Barfotabarn (1933), Goggles (1938), Med många kulörta lyktor (1944), Kejsarens papegoja (1951), Från mitt ekorhjul (1957) sekä postuumisti julkaistu En gammal cylinderhatt (1962).  Täten kuittaan siis herra Ferlinin myötävaikutuksella seitsemän proosateosta kuitatuiksi epätoivoisessa yrityksessäni lukea yhtä monta runo- ja proosateosta kuluvana vuonna.

Ferlinin runoissa minua jaksaa aina ihmetyttää niiden huiman vangitseva rytmillisyys, joka tuntuu välillä olevan runon sanallista sisältöäkin tärkeämpi mielenkiintoni ylläpitäjä. Runot ovat rytmillisyydessään ja toistoiltaan jollain tapaa musikaalisia, laulumaisia, eikä sitä myötä ole ihme, että niistä monet on sävellettykin.

Aivan helpointa ruotsia en ehkä väittäisi näiden olevan. Kielessä on paljon sekä wanhanaikaista että (kirjoitushetken) modernia, usein molempia samassa runossa! En tiedä teistä, mutta minun keskittymiskykyäni hieman hämää, kun samassa runossa saattaa olla jokin vanhanaikainen verbitaivutus (esim. ”låtom”) tai vaikkapa akkusatiivitaivutus (”i högan snö”) ja toisaalta puhekielisiä pronomineja, kuten vaikkapa ”mej” tai ”dom” (p.o. ”mig”, ”de/dem”)!

Vaikka Ferlinin pilke silmäkulmassa kirjoittamat runot ja viisut ovatkin kiehtovia, minä saan ja olen aina saanut suurimmat kicksit uskonnollisista aiheista. Niitä erityisesti Ferlinin 1930-luvun tuotanto viliseekin! Vanhatestamentillisuutta, viittauksia virsiin, kuoleman ja kuolemanjälkeisen elämän pohtimista, kaikkea sellaista sopivan masentavaa. Ferlinin Jumala on nimittäin tukevasti kuollut, ja vallassa ovat suuremmat ja vaarallisemmat voimat: ”Ja, guden är död . . . och Döden är således Gud” (”Vid Ganges”, teoksesta En döddansares visor).  Sitaatti kuvaa Ferlinin runojen tunnelmaa hyvin. Kuolema on aina taustalla, pilkkeenä ihmisten silmäkulmassa kaiken valaisten: ”[dess] glitter/ är i ens öga och lyser på allt” (”Tröstlösa dagar”, En döddansares visor). Kuolema on samanaikaisesti sekä pelottava että kaipuun kohde: kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi tekevä ja ihmiselon turhuuden lopettava kuolema on vastaus siihen kysymykseen, jonka Ferlin runossaan ”Oro” (teoksesta Goggles) esittää: ”Vad är det då jag längtar och jag traktar?

Oma ehdoton suosikkini Ferlinin teoksista on hänen esikoisensa, En döddansares visor, josta löytyvät kaksi suurinta Ferlin-suosikkiani, ”En död” sekä ”Schack”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö nauttisi silmittömästi Ferlinin koko tuotannosta yhä tänäkin päivänä, vaikka ruotsini ruosteessa onkin. Täytyypä ottaa tulevan kesän agendaksi käydä taas tervehtimässä vanhaa kunnon Nisseä Klaran kirkon edessä Tukholmassa. Edelliskerrasta on jo varsin monta aikaa, kuten kuvasta saattaa huomata.

Nisse o jag

Tiivistettynä:
Kuka: 
Ferlin, Nils
Mitä: Samlade dikter (Albert Bonniers förlag, 2014)
Kansi: Sara R. Acedo
Tuomio: 5/5 – Itseironiaa, sarkasmia ja pessimismiä huumorivivahteella, siinä sivussa uskonnollista pohdintaa ja angstia. Tämä kaikki uskomattoman kauniilla ruotsilla kirjoitettuna. Mitä muuta sitä voi runokokoelmalta vaatia?

Advertisements