Yousafzai & Lamb: Minä olen Malala

Minä olen Malala

Viime vuoden lopulla, Sahar Delijanin hienoa teosta Jakarandapuun lapset lukiessani tulin tuskallisen tietoiseksi siitä, etten oikeastaan tiedä Lähi-Idän ja Länsi-Aasian historiasta ja yleisestä elämänmenosta juuri pätkänkään vertaa. Kun sitten hieman Nobelin rauhanpalkinnon julkistamisen jälkeen satuin kirjastossa bongaamaan Malala Yousafzain (oma)elämänkerran Minä olen Malala: Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa, koin suoranaiseksi velvollisuudekseni kiikuttaa sen kotiini luettavien kirjojen huojuvaan pinooni.

Myönnän heti kättelyssä, ettei kirja varsinaisesti temmannut minua mukaansa ja kuljettanut minua haltioituneena tapahtumasta toiseen. Aioin itse asiassa jättää kirjan kerta kaikkiaan kesken ensimmäisten viidenkymmenen sivun jälkeen. Lopulta päätin kuitenkin toisin. Harvoin olen päätöksestäni näin tyytyväinen.

Kirja antaa Malalasta kuvan, joka eroaa joissain määrin mediasta saamastani – eikä lainkaan huonossa mielessä. Ihmisluonnolle tapaa tehdä hyvää nähdä, että hänen ihannoimansa henkilötkin ovat vain ihmisiä, ei sen enempää eikä vähempää. Minä olen Malalan tyttö fanittaa Twilightia, tykkää laittautua peilin edessä ja kuulostaa muutenkin varsin tavalliselta teinitytöltä, mitä nyt asuu varsin erilaisissa oloissa kuin suomalaiset vastineensa. Teinimeno ei kuitenkaan pääse liian suureen osaan, vaan enimmäkseen äänessä on juuri se uskomattoman viisas, syvällisesti ajatteleva ja hienosti puhuva nuori nainen, joka mediassakin on ääneen ja esille päässyt. Jäin näiltä osin pohtimaan, mikä oli kirjan toisena tekijänä mainitun Christina Lambin osuus ensimmäisessä persoonassa, ts. Malalana kirjoitetusta tekstistä.

Minä olen Malala on monellakin tapaa varsin ajankohtainen kirja. Ensinnäkin Malala oli todella toinen viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon saaneista, ja syystä! Lisäksi kirjan kuvaus Talibanien valtaannoususta ja muutoinkin ääri-islamin äärimmäisyydestä ovat varsin huomionarvoisia ihan vaikka vain Pariisin(kin) viimeaikaisia tapahtumia ajatellen. Silmitön väkivalta ja ns. oman puolen edustajienkin terrorisointi ja pelottelu, virallisten oikeuskanavien ja -käytänteiden kiertäminen ja välttäminen, joka tuutista tuleva propaganda – ääriaines tuntuu (tässäkin tapauksessa) etenevän ja levittäytyvän salakavalasti kuin syöpä ja satuttavan eniten ”omiaan”, niitä kunnon muslimeita. Malalan tarina muistuttaa hienosti siitä, miten äärihörhöt ja hartaasti uskovat ovat loppujen lopuksi aivan täysin eri ihmisiä. On vaikea käsittää, että tämä nuori nainen, ilmeisen harras muslimi, on joidenkin mielestä rinnastettavissa viime aikoina uutiskynnyksen jatkuvasti ylittäneisiin terroristeihin.

”Myös isän mielestä [Salman Rushdien Saatanalliset säkeet] loukkasi islamia, mutta hän uskoo vahvasti sananvapauteen. ’Luetaan nyt ensin tämä kirja, ja vastataan siihen sitten vaikka omalla kirjallamme’, hän ehdotti. […] ’Onko islam niin heikko uskonto, ettei se kestä sitä vastustavaa kirjaa? Ei minun islamini!'” (s. 45, viimeisen virkkeen kursivointi kirjailijan)

Kirjan ehdottomaksi sankariksi nousee minun silmissäni kuitenkin ehkä hieman yllättäen Malalan isä, Ziauddin Yousafzai, joka uskoo tyttäreensä, rohkaisee tätä ja taistelee tämän ja muiden tyttöjen oikeuksien puolesta oman henkensä uhalla. En todellakaan tahdo vähätellä Malalaa, pois se minusta, mutta olisiko tyttö se ihminen, joka tänään on, jos häntä eivät olisi kasvattaneet niin erityislaatuiset ja hienot ihmiset kuin hänen vanhempansa (molemmat!) ovat? Tuskinpa. Jokainen lapsi sukupuolestaan riippumatta ansaitsisi yhtä omistautuneen, rakastavan ja urhean isän kuin Malalalla on – ja jokainen isä yhtä viisaan ja niin ikään rakastavan ja urhean lapsen kuin Ziauddin.

Minä olen Malala on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Se kertoo ja antaa lukijalleen paljon, uskomattoman paljon, mutta vaatii lukijaltaan tietynlaisen, sopivan vastaanottavaisen mielentilan, kuten elämänkerrat yleensäkin. Hieno kirja, upea nuori nainen. Jos omista tyttäristäni kasvaa puoliksikaan yhtä viisaita, voin olla tyytyväinen.

Tiivistettynä:
Kuka: Yousafzai, Malala & Lamb, Christina
Mitä: Minä olen Malala: Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa (Tammi, 2014)
Alkuteos: I Am Malala: The Girl Who Stood Up for Education and Was Shot by the Taliban 
Suomennos: Jaana Iso-Markku
Tiivistettynä: 4/5 – Mielenkiintoinen ja kiehtova kuvaus kulttuurista, uskonnosta, uskonnollisesta radikalismista ja äärimmäisen viisaasta nuoresta naisesta.

Advertisements