Aslan: Kapinallinen

Kapinallinen

Alkujaan ylevä ajatukseni oli lukea enemmän tai vähemmän likeltä kristinuskoa liippaavia kirjoja joulun alla. Lopulta kävi kuitenkin, kuten viisaampi olisi osannut ennalta arvata: joulukalenteri ja muut aikuiselle (ja äidille!) joulun alla naaman eteen mätkähtävät kiireet laittoivat tonttu-Tiinan tiukoille niin, etten ehtinyt lukea edes kirjan johdantoa läpi ennen joulunpyhiä, jolloin aloitin kirjan suosiolla alusta – asiaankuuluvien herkkujen kera, kuten kuuluu. Ja kuulkaapa, niin taisi olla parempi. On huomattavasti järkevämpää hiljentyä siinä vaiheessa, kun velvollisuudet on hoidettu ja stressikäyrän kulmakerroin on negatiivinen.

Ei sillä, että Reza Aslanin Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä mitään hartauskirjallisuutta olisi. Kuten kirjan nimikin antaa ymmärtää, sen sisältö pyörii niin sanotun historiallisen Jeesuksen ympärillä, mikä ajoittain tuppaa saamaan tunnustavien kristittyjen niskakarvat pörhistymään. Helppohan se sinänsä silti on provosoitua, kun kirjailija enemmän tai vähemmän suoraan rinnastaa nasaretilaisen puusepän kymmeniin ja kymmeniin häntä edeltäneisiin ja hänen jälkeensä tulleisiin itsensä profeetoiksi ja messiaisiksi julistaneihiin selootteihin ja rikollisiin, murhamiehiin ja varkaisiin! Toisaalta Jeesusta ja hänen perustamaansa kulttia käsitellään selvästi erityis- ja erikoistapauksena, kuten toisaalta kai kuuluukin: onhan kyseessä ainoa messiaskultti, joka paitsi selvisi johtajansa kuolemasta myös alkoi sen jälkeen kasvaa ja levitä.

Uskontotieteilijä Aslan hallitsee lähdemateriaalinsa kahdehdittavan kattavasti. Raamatun kaanonin lisäksi mukana on paljon apokryfisiä lähteitä ja tietenkin aikalaistekstejä kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta. Evankeliumeiden sisäisiä ristiriitoja tökitään kristityn lukijan kannalta kiusallisella tarkkuudella, kuten asiaan kuuluu, ja Aslan kyseenalaistaa evankelistojen näkemyksiä ja kertomuksia varsin reippaasti. Jouluisen lukutuokion keskellä tuntui karvan verran karmealta lukea, miten Jeesus ei kaiken todennäköisyyden mukaan syntynyt lähelläkään Betlehemiä, vaikka kristinuskon kyllästämässä kulttuurissa kasvaneelle tuo tuntuu aivan itsestäänselvältä.

”Evankeliumin nykyisten lukijoiden on erittäin vaikea tajuta tätä, mutta Luukas ei koskaan tarkoittanut kertomustaan Jeesuksen syntymästä Betlehemissä ymmärrettäväksi historiallisena faktana. Hän ei olisi lainkaan käsittänyt, mitä me nykymaailmassa edes tarkoitamme puhuessamme ’historiasta’. Ajatus historiasta havainnoitavissa ja todennettavissa olevien menneisyyden tapahtumien kriittisenä analyysinä on modernin aikakauden tulos; se olisi ollut kerta kaikkiaan vieras käsite evankeliumien kirjoittajille, joille historia ei merkinnyt faktojen esiintuomista, vaan totuuksien paljastamista.” (s. 38, kursivoinnit kirjailijan)

Evankelistojen tekstien keskinäisten ja sisäisten kommervenkkien lisäksi Aslan alleviivaa Raamatun Paavali-keskeisyyttä. Aslan tuntuu jopa epäsuorahkosti esittävän Paavalin koituneen ”aidon kristinuskon”, juutalaisen messias-kultin, tuhoksi. Asiaa ei tietenkään auta se, että Paavali oli nimeään kantavan evankeliumin ja Apostolien teot kynäilleen Luukaksen opettaja, ja täten enemmän tai vähemmän suorasti vastuussa varsin hirmuisesta osasta Uuden testamentin kanonisesta sisällöstä…

Ei Kapinallinen kuitenkaan mikään antikristillinen teesi ole, ellei sitä hartauskirjaksikaan voi kutsua. Aslan käsittelee kattavasti ajanlaskumme alun Palestiinan sosiopoliittista tilannetta ja siihen johtaneita tapahtumia, ideologioita ja muita seikkoja luoden näin miljöötä kuin paraskin fiktiokirjailija. Rutiköyhää ympäristöä, jossa sittemmin Jeesus Nasaretilaiseksi kutsuttu mies kasvoi ja eli suurimman osan elämästään esitellään eläväisesti, ja Aslan spekuloi kohtuullisen paljon siitä, millaista Jeesuksen elämä ennen uskonnollisen toiminnan aloittamista todennäköisesti oli. Toki Jeesuksen toiminnan kautta ja ristinkuolemaa käsitellään myös, eikä lainkaan vajavaisesti, mitä kautta päästään tietenkin vanhaan kunnon dilemmaan: miten käsitellä tieteellisesti Jeesuksen ihmetekoja? Kysymyksestä ei tee lainkaan vähemmän olennaista se, että tutkija-kirjailija tulee islaminuskoisesta kulttuurista, mutta on kääntynyt kristityksi muutamaksi vuodeksi ennen paluutaan islamiin.

Yllättävää ja riemastuttavaa kyllä, Aslan hoitaa tämän(kin) homman kotiin tyylillä. Hän toteaa Jeesuksen ihmetekojen hyväksymisen olevan tärkein vedenjakaja tiedemiehen ja uskonnollisen etsijän välillä, mutta jatkaa:

”On epäolennaista, millä tavalla nykyajan ihminen suhtautuu Jeesuksen ihmetekoihin, tiedossa on vain se, miten hänen aikansa ihmiset suhtautuivat niihin. Ja juuri siinä kohtaa on olemassa historiallista todistusaineistoa. Sillä vaikka varhaisen kirkon piirissä riideltiin raivoisasti siitä, mikä Jeesus oli miehiään – rabbi? messias? Jumalan ruumiillistuma? – niin koskaan ei kiistelty, ei hänen seuraajiensa eikä hänen vastustajiensa keskuudessa, hänen roolistaan henkien manaajana ja ihmeidentekijänä.” (s. 128)

Huvittavahkoa sinänsä, Kapinallisen voi katsoa tarjoavan lyömäaseita väittelytilanteisiin sekä kristitylle että ateistille. Tiedehenkilö pysyy tyylikkäästi harmaalla alueella ottamatta liikaa kantaa tai olettamatta liikoja pysyen kuitenkin samalla objektiivisena. Ei kovin helppo tempaus moinen, kun aihepiiri otetaan huomioon.

Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä on lajissaan varsin mainio opus. Verrattuna vaikkapa kohtuullisen hiljattain lukemaani Jonas Gardellin teokseen Jeesuksesta, se vaikuttaa selvästi paremmin jäsennellyltä ja tieteellisyydessään uskottavammalta, vaikka mitään kovin mullistavaa tämäkään teos ei ainakaan minun Jeesus-kuvaani lisännyt. Tahdon ajatella suurimman osan nykykristittyjä tiedostavan Aslaninkin alleviivaamat asiat ja sovittaneen ne tavalla tai kolmannella omaan maailmankatsomukseensa. Oli miten oli, mainio kirja aiheesta kiinnostuneille, uskoivatpa sitten mihin tahansa.

Tiivistettynä:
Kuka:
Aslan, Reza
Mitä: Kapinallinen: Jeesus Nasaretilaisen aika ja elämä (Gummerus, 2014)
Alkuteos: Zealot: The Life and Times of Jesus of Nazareth (Random House, 2013)
Suomennos: Otto Lappalainen
Kansi: Eevaliina Rusanen
Tuomio: 4/5 – Kattava ja kiehtova ajankuva ja elämänkerta, joka taiteilee taidokkaasti astumatta liiaksi ateistien sen enempää kuin kristittyjenkään varpaille.

P.S. Vähän surku, että ehdin lukea kirjan loppuun viime vuoden puolella, enkä siten voi laskea sitä mukaan elämänkertahaasteeseen! Voihan mörkö.

Advertisements