Tiina ei pelkää – Anni Polva 100 vuotta

Kuvitelkaapa silmienne eteen keskisuuren (tai -pienen) suomalaiskaupungin pienenpuoleinen, vähän tunkkainen sivukirjasto jonain 1990-luvun puolivälin hujakoille sijoittuvana kuumana kesäpäivänä. Kirjastonhoitaja istuu saarekkeellaan, toimistotuoli tismalleen ikivanhan näköisen tuulettimen eteen parkkeerattuna ja lukee jotain uskomattoman tunkkaisen ja tylsän näköistä lukuromaania hörppien samalla lasisesta Jaffa-pullosta. Aikuisten osasto, ulko-ovesta katsottuna kirjastonhoitajan saarekkeen vasemmalla puolella, on muutamaa kärpästä lukuunottamatta autio. Lasten osastolla, ulko-ovesta katsottuna kirjastonhoitajan saarekkeen oikealla puolella, pompahtelee matalien hyllyjen yläpuolella vaalea ponihäntä. Muuan mustelmapolvinen tyttölapsi, ehkä hädin tuskin kouluikäinen, kiertää hyllyjä ties kuinka monetta kierrosta, pysähtyen säännöllisin väliajoin kuljettamaan sormeaan kirjanselkämyksiä pitkin. Tuon lapsen mielestä maailmassa ei ole montaakaan yhtä hienoa asiaa kuin hienosti aakkosjärjestyksessä olevat kirjat – paitsi ehkä kokonaiset kirjasarjat! Selkämys selkämyksen jälkeen samaa sarjaa: on Viisikot (niistä lapsi ei oikein välitä) ja Tarzanit (vähän paksuja mutta kivoja), Neiti Etsivät (parasta huippukirjallisuutta) ja The Baby-sitters Clubit (tylsäää!). Parasta on kuitenkin nähdä oma nimensä vievän huimat määrät hyllytilaa, olkoonkin, että kaimasankaritar ei varsinaisesti lukusuosikkeihin kuulukaan.

Niin sitä vain sekin lapsi silti luki Tiina-sarjan läpi. Tahtoisin väittää lukeneeni sen kokonaan, mutta oletan, että pikkuisen lähikirjaston Tiina-valikoima oli todellisuudessa vähän vajavainen. Tuon yllä kuvaillun muiston voimaannuttamana, muuten, haaveilin vuositolkulla kirjastonhoitajan urasta tajutakseni vasta yliopistossa, että eipä taida työ (enää?) ihan pelkkää kylmän Jaffan siemailua kirjan ääressä ollakaan.

Mutta ne Tiina-kirjat! Innostuin käsitöistä vasta myöhäisellä iällä, joten samastuin kyllä suuresti itseään virkkausprojekteilla rankaisevaan kaimaani, jonka seikkailut tietystä vanhanaikaisuudestaan huolimatta vaikuttivat useimmiten varsin realistisilta. Olin silti vähän kateellinen muun muassa Helena-serkulleni, jonka nimikkokirjat olivat paljon aikuismaisempia. Olisipa Tiina ollut edes salapoliisi, kuten suursuosikkini (ja pikkuserkkuni kaima) Paula Drew alias Neiti Etsivä!

Tänään 6.1.2015 tulee kuluneeksi sata vuotta Tiina-kirjojenkin takana olleen Anni Polvan syntymästä, minkä kunniaksi otin ja luin pitkästä aikaa kaimani seikkailuista, ja niin vain pääsee Tiinakin salapoliisipuuhiin, olkoonkin vähän Paulaa pienemmällä intensiteetillä! Tiina ei pelkää on kuin onkin varsin mainio esimerkki kirjasarjasta, näin jälkiviisastellen. Sen nopeasti etenevä juoni pitää pienemmänkin lukijan sangen tiukasti koukussa, mutta realistiset juonenkäänteet pitävät lukukokemuksen maan tasalla.

Vai pitävätkö? Tiina ei pelkää on ilmestynyt alkujaan vuonna 1960 ja todellakin kuvastaa aikaansa erinomaisen hyvin lähtien liikkeelle aina perhedynamiikasta ja lasten nimistä jatkuen ja pilkahdellen esiin kautta kirjan. Näinköhän omat, tällä vuosikymmenellä syntyneet tyttäreni, pääsevät kirjan maailmaan mukaan yhtä ketterästi kuin minä: pikkutytön näkökulmasta ero 1960- ja 1990-lukujen välillä ei ollut kovinkaan suuri, mutta näinköhän Aino ja Maija tietävät (googlaamatta!) mitkä ovat puolikengät tai mihin lakanapitsejä tarvitaan! Toivon kuitenkin pikkiriikkisen, että tytöt muutaman vuoden päästä äitinsä kaiman seikkailuihin tutustuisivat: aineistoa Tiinan seikkailuihin nimittäin on ammennettu täältä omasta kotikaupungistamme, ja onpa Tammelan kaupunginosaan suunniteltu ihan Tiina-raittikin!

Tiinan ja Juhan seikkailuiden pariin oli mukava palata, mutta ihan täysin hurmioon en antautunut. Simppeli juoni toki sopii lapsilukijoille, ja pohdinkin puolivakavissani, että lukisin lapsille sarjan ensimmäisen osan iltasaduksi vielä tämän vuoden aikana. Ehkäpä he innostuisivat sarjasta äitiään enemmän! Lisäksi sain vasta hiljattain selville Anni Polvan kirjoittaneen paljon myös aikuisille suunnattuja kirjoja, joita voisin ehkäpä yrittää tämän vuoden aikana saada luetuksi…

Anni Polva 100 v

Anni Polvan satavuotispäivään juhlistetaan tänään varsin laajalti kirjablogosfäärissä. Kaikki osallistujat löytyvät Kulttuuri kukoistaa -kirjablogista.

Mainokset