22. LUUKKU: Soivat joululaulukirjat vertailussa

kaksintaistelu
Olemme päässeet siihen pisteeseen, että jouluaattoon on enää kaksi yötä ja vuorossa on kalenterin todennäköisesti viimeinen Mauri Kunnaksen myötävaikutuksella tehty kirja. Tänään nimittäin pääsemme ihastelemaan joululauluja ja -renkutuksia oikein urakalla, sillä minä ja lapsikatraani olemme kuluneen kuukauden ihastelleet kahta erilaista soivaa joululaulukirjaa, jotka molemmat ovat ilmestyneet tänä vuonna. Lienee siis aika oikein kunnon kaksintaistelulle, jossa vastakkain asetetaan Otavan Joulupukin soiva laulukirja (toim. Katariina Heilala) ja Tammen Soiva joululaulukirja koko perheelle (toim. Leena Järvenpää ja Sanna Uimonen).

Sisältönsä 
puolesta kirjat ovat suunnilleen samoilla luvuilla ainakin lukumääräisesti katsottuna. Tammen kirjassa on 30 joululaulua sekä 10 jouluaiheista runoa, kun taas Otavan kirjassa on 43 joululaulua. Molemmissa piisaa vaihtelua enkeleiden ja seimeen syntyvien vauvojen sekä tonttuilujen välillä. Molempiin on myös mahtunut mukaan muutamia ennestään oudompia lauluja. Ensimmäinen piste menee siis Otavan Joulupukin soivalle laulukirjalle.

Mukana laulettavuus on toki hieman subjektiivinen ja laulajan taidoista ja äänialasta riippuva mittari. Meidän kahden sopraanolapsen ja yhden alttoäidin raatimme koki molempien kirjojen sävellajit suunnilleen samoiksi ja keskivertolaulajalle sopivahkoiksi. Tammen kirja nojaa pitkälti Vilhelmiina Luokkasen yksinkertaisenpuoleisiin (piano)säestyksiin, joiden mukana on helppo laulaa. Otavan säestäjänä toimiva Matti Kallio sen sijaan piiskaa syntetisaattoristaan irti enemmän elämää, mikä vähän vaikeutti ajoittain lasten musiikin seuraamista. Meidän huippuarvovaltainen raatimme antaa siis pisteensä Tammelle, ja tilanne on siten tasan 1-1.

Soivat joululaulukirjat soveltuvat toki kotikutoisten joulujamien lisäksi joululaulujen kuunteluun. Molemmissa kirjoissa on kuulokeliitäntä, joka omalta osaltaan ylläpitää kotirauhaa tässä suhteessa. Joulupukin soiva laulukirja on, kuten jo mainitsin, äänimaailmaltaan monipuolisempi, mutta Soiva joululaulukirja koko perheelle kätkee sisäänsä yhden ovelanpuoleisen salaisen aseen: Sen kaikki laulut voi laittaa soimaan putkeen yhdellä kertaa, kun taas kilpailijaversiossa kappale täytyy vaihtaa manuaalisesti. Piste siis tälläkin kertaa Tammelle, jolloin tilanne on 2-1.

Kuvituksen suhteen kirjat ovat valinneet erilaiset, mutta toisaalta yhtäläisesti tehokkaat lähestymistavat. Tammi suosii Terese Bastin herttaisia ja tunnelmallisia kuvituksia, kun taas Otava laskee iki-ihanan Mauri Kunnaksen varaan. Itse en osaisi valita suosikkiani kovinkaan helposti, mutta perheen muut puhekykyiset jäsenet (ts. kaikki muut paitsi Maija-vauva) äänestivät Kunnasta, joten piste Kunnakselle kunnaksisuudesta ja Otavalle Kunnaksesta. Pistetilanne tasan 2-2.

Samaa ideaa edustaviksi ja samaan (helppoon!) käyttöliittymään nojaaviksi teoksiksi Otava ja Tammi ovat saaneet aika erilaiset kirjat aikaiseksi. Molemmista löytyy tietyt, ”pakolliset” joululaulut, mutta kummastakaan ei löydy yli-inhokkiani, ”Kulkusia”. En voi siis antaa kummallekaan miinuspistettä tasapelin ratkaisemiseksi. Kun Martin ja Ainon kanssa iltana eräänä pohdimme, kumpi kirjoista on parempi, olimme kuitenkin yksimielisiä voittajasta: Tammen Soiva laulukirja koko perheelle vetää pidemmän korren meidän tonttujengimme silmissä ja korvissa. Sieltä siis ratkaiseva piste, jatkoaika on päättynyt ja tämän pienen kaksinkamppailumme voittajaksi julistetaan – tattadadaa, tättärää ja muita fanfaareja! – Tammen Soiva joululaulukirja koko perheelle. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä tässä kilpailussa(kaan), vaan myös Joulupukin soiva joululaulukirja on mainio kapine ja ollut meilläkin kovassa käytössä. Hurraa-huutoja joka suunnalle siis!

Onko teillä, lukijat armaat, suosikkia tässä kaksintaistelukategoriassa?

Joulukalenteri
P.S. Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku aukeaa tänään Kirjainten virrassa.

Advertisements