19. LUUKKU: Miinan ja Manun jouluaatto (Teutori)

Miinan ja Manun jouluaatto
Pikkuihmisiin keskittyvä viikko saa perjantaihinsa todellisen nostalgiapläjäyksen (omasta lapsuudestani) iki-ihanan kissakaksikon, Miinan ja Manun myötä. Miinan ja Manun jouluaatto päätyi meille reilu vuosi sitten uudenveroisena, viidenkymmenen sentin kirpputorilöytönä. Sittemmin pahvikantinen kirja on rakastettu varsin ruttuiseksi eikä syyttä: moniin muihin jouluaiheisiin kuvakirjoihin verrattuna siinä on paljon enemmän jännitystä ja toisaalta suomalaisittain tuttua tematiikkaa joulusaunoineen ja illalla kylään tulevine Joulupukkeineen. Takakannessa mainostetaankin kirjan kertovan, miten ”[p]ienet ystävämme Miina ja Manu ovat valmistelemassa Sulo-enon kanssa aitoa suomalaista jouluaattoa”, mikä brittipainoiseen viikkoon tuokin miellyttävää vaihtelua.

Kirja vie lukijan aamun riisipuurosta kuusenhaun kautta saunaan, joulupöytään ja joulupukin polvelle. Lapset nauttivat kirjasta, vaikkakin tekstiä Miinan ja Manun jouluaatossa on vaikkapa keskiverto-Maisaan tai -Puppeen verrattuna varsin paljon. Ihan pienille ja/tai kovin meneville lukijoille en ehkä kirjaa suosittelisi siis, mutta melkein kolmevuotias jaksoi sitä seurata jo varsin hienosti. Vauvahenkilöön kuvitus ei purrut pätkän vertaa, mutta Maija onnistui jättämään omat hampaanjälkensä kirjankulmaan: Ei siis aivan pienimmille lukijoille soveltuva tämä kirja, ei. Mukana on myös hieman pelottavampi elementti, joka meillä meni (vähän yllättäen) Martin uniin: Manu nimittäin putoaa jäihin kuusenhakureissulla. Pikku Kakkosen klassikovaroituksen traumatisoimana sympatiseeraan lapsiparkaa (ja kissaparkaa) täysillä, kasvattajana yritän vakuutella, että parempi asiasta on oppia kirjan kautta kuin käytännössä.

Oli miten oli, Miinan ja Manun myötä saatiin huusholliimme jo ihan todellisen tuntuista joulutunnelmaa. Ehkä minä olen lapsuuden maalaisjoulujen ansiosta vähän sellainen muinaisjäänne ja ennakkomummo, että saan jouluisammat kicksit tästä perussuomalaisesta menosta.  (Tämä ei ole poliittinen kannanotto, blogg. huom.) Teutorin omasta lapsuudestani tutut kuvat ovat lämminhenkisiä ja värimaailmaltaan mainioita, kissasisarukset sympaattisia ja tarina mainio. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kirja on omia joulusuosikkejani – ja riemukseni myös lasten suosikkeja.

Tiivistettynä:
Kuka: 
Teutori (ts. Teuvo Koskinen)
Mitä: Miinan ja Manun jouluaatto (Satukustannus, 1996)

Joulukalenteri
P.S. Luukku on puolisen vuorokautta myöhässä, koska hömelö bloggari oli ajastanut sen vasta huomiselle. Hups!

P.P.S. Kirjabloggarikalenterin luukku aukesi tänään Oksan hyllyltä -blogissa.

Mainokset