18. LUUKKU: Hauskaa joulua, Puppe! (Hill)

Hauskaa joulua, Puppe!
Tänään pääsee vauhtiin perheemme pienin pirpana, varsin tarkalleen tasan yhdeksänkuinen Maija. Häntä ei juuri ole iltasatuhetkiin saatu houkutelluksi mukaan. Ei, Maija on toiminnan naisia. Hän saattaa tulla seuraksi lukunurkkaan maistamaan kirjankulmaa (tai isoveikan varvasta), mutta jatkaa sitten kiipeily- ja kävelytreenejään Varsinaisia lukuhetkiä ei siis liene luvassa vielä muutamaan kuukauteen, mikäli hän samoja kaavoja noudattaa kuin isosisaruksensa aikanaan.

Onneksi olen muutaman viime vuoden aikana paitsi oppinut ulkoa aika monta lorua ja runoa myös oppinut loruttelemaan ja satuilemaan itse. Vaikka kirjat kuvineen mainioita ovatkin, voi pikkutyyppien kielitaidon kehittymisestä pitää huolta muillakin tavoin. Tämä lohduksi teille, jotka tuskailette kirjoista välittämättömien taaperoittenne kanssa! (Terveisiä vain!) Kyllä kirjojenkin aika vielä koittaa, viimeistään sitten mallioppimisen myötä, kun huushollin aikuiset kirjaan lapsen nähden ahkerasti tarttuvat.

Hauskaa joulua, Puppe! on Pupen jouluseikkailun tapaan luukuton ja siten vähän poikkeuksellinen lajinsa (ts. Puppe-kirjallisuuden) edustaja. Normaaleissa olosuhteissa laskisin tämän negatiiviseksi seikaksi, mutta en tällä kertaa. Katsokaahan, luukuttomuuden ansiosta uskalsin ottaa kirjan lukuun Maija-vauvan kanssa, vaikkakin varmana siitä, ettei tyttö malta kirjaan keskittyä. Nyt saatte kuitenkin laittaa rastin tahi joulukoristeen seinään, sillä Maija-plikkahan jaksoi lukea kanssani koko kirjan. Kahdesti! Maaliskuussa kolmevuotiaiden jengiin pääsevän Ainon mielestä kirja olikin sitten jo aivan liian vauvamainen, eikä Martti suostunut vilkaisemaankaan kirjaan päin. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä kirjan takakannen yli yksivuotiaita kuvaava ikäsuositusmerkintäkin antaa vähän osviittaa asiasta. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta

Pupen joulunvietto on vanrsin angloamerikkalaista: on ovelta ovelle kiertäviä laulajia, on joulusukkaa ja lahjatkin avataan aamulla – joskin jouluaaton aamulla. Mukaan on päässyt myös lahjoja paketoiva äitikoira, mikä saattaa toisissa talouksissa herättää kysymyksiä. Maijan ikäistä kiinnostivat varsinaista asiasisältöä enemmän kuitenkin Hillin ihanat, värikkäät kuvat, jotka ovat sopivan tyyliteltyjä, mutta eivät kuitenkaan liian yksinkertaisia: yksityiskohtia ja värejä on sopivasti, ei sensoriseksi yliannostukseksi asti. Koiraperheen jouluvalmistelujen seuraaminen on sopivan simppeliä ja sympaattista puuhaa pikkutyypeille joulun alla, ja tukevien pahvisivujen ja pyöristetyn muotoilun ansiosta kirjan uskaltaa antaa jopa pienen lukijan omiin tahmanäppeihin. Kirjaston kirja on ulkoasunsa perusteella niin monissa liemissä marinoitunut, että varsinaisesti maisteluun se ei päässyt Maijan suureksi harmiksi, mainittakoon se vielä. Siitä huolimatta tämän nimenomaisen kirjan – ja vain tämän nimenomaisen kirjan – nostaminen kirjahyllystä saa pikkuisimmassa pööpötissä aikaan riemunkiljahduksia ja välittömän syöksyn syliin kirjaa lukemaan. Ensimmäinen lempikirja – jep. Lukuharrastus tartutettu kuopukseenkin – jep tällekin.

"Ai kirja? Annapa kun maistan!"

”Ai kirja? Annapa kun maistan!”

Tiivistettynä:
Kuka: Eric Hill
Mitä: Hauskaa joulua, Puppe (Otava, 2006)
Suomentaja: Anne Luukkanen

P.S. Kirjabloggaajien joulukalenteri aukenee tänään Ullan luetuissa kirjoissa. Käykääpä kurkistamassa.

Advertisements