14. LUUKKU: Koiramäen joulukirkko (Kunnas)

Koiramäen joulukirkko
”Nyt syttyy kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva./ Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa”, lauloi Martti nupit kaakossa aamukuudelta (kiitos, seurakunnan päiväkerho). Sen(kin) kunniaksi Mauri Kunnas -viikkomme kruunaa Koiramäen joulukirkko, joka on oikeastaan varsin luontevaa jatkoa koiramäkeläiselle loppuviikollemme. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1997 tuhopoltossa tuhoutuneen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennustyön hyväksi: olihan tuo kirkko myös Koiramäen väen kotikirkko!

Koiramäen joulukirkko kertoo Koiramäen Killen ja Elsan joulukirkkomatkasta silloin joskus kauan sitten. Vaikka lyhyenpuoleinen kirjanen ei viidentoista sivun pituudellaan kovin suuriin juonellisiin ansioihin yllä, on se silti mukava pikku kirjanen. Tekstiä on vähänpuoleisesti, joten kirja sopii sitä myötä monia muita Kunnaksen teoksia paremmin pienemmillekin lukijoille ja/tai minun lasteni kaltaisille kääpiökokoisille sähköjäniksille (joita meidän ihana neuvolaterkkarimme ystävällisesti kutsuu ”motorisesti lahjakkaiksi”), jotka eivät aina oikein malta keskittyä kuperkeikkoja rauhallisempiin hommiin. Kuvitukset ovat maurikunnasmaisen yksityiskohtaisia ja niissä riittää tutkimista myös itsenäisesti ”lukeville” lukutaidottomille. Vanhat joulukirkkotavat unilukkareineen ja rekikilpa-ajoineen takaisin kotiin tulevat myös mukavasti tutuiksi. Kai niiden voi laskea kuuluvan jonkin sortin kansallisperinteeseen ja yleissivistykseenkin!

Kunnas: Koiramäen joulukirkko

Varoituksena kuitenkin seuraavat:

Meillä lauleskellaan tämän kirjan jälkeen yleensä loppupäivä ”Joulukirkkoon”-viisua, sitä, joka alkaa sanoilla: ”Kello löi jo viisi,/ lapset herätkää!” Mikäli mokomaa ei pääse hoilaamaan, siitä tulee pahanlaatuinen korvamato. En voi siis suositella kirjaa iltasaduksi, mikäli sen jälkeen ei ole aikaa saattaa Juhania ja Liisiä kirkkotiellä.

Unohdin selittää taaperolle tarkemmin unilukkarin funktiota, ja tuloksena olivat painajaisunet nukkumatista, joka lyö kepillä nukkuvia lapsia. Katsotaan, iskeekö paniikki, kun kohta lähdemme kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja…

Tiivistettynä:
Kuka: Mauri Kunnas
Mitä: Koiramäen joulukirkko (Otava, 1997/2006)

P.S. Kirjabloggareiden kalenteri aukesi Sallan lukupäiväkirjassa.
P.P.S. Tämä luukku ilmestyi näin myöhään vauvateknisistä syistä. Kiitos ymmärryksestänne ja anteeksi häslinki. Huomenna taas normaaliaikataulussa!

Mainokset