13. LUUKKU: Kaksitoista lahjaa Joulupukille (Kunnas)

Kaksitoista lahjaa Joulupukille
Kunnas-viikkomme on edennyt erinomaista eli bloggarin kanssa samaa vuosikertaa olevaan Kahteentoista lahjaan Joulupukille. Joudun myöntämään luulleeni kirjaa uudenpuoleiseksi Kunnas-teokseksi, sillä omasta lapsuudestani en sitä muista laisinkaan. Jos orastava kolmenkympin kriisini oli hetkeksi helpottaa, palautti Martti minut nopeasti maanpinnalle ihmettelemällä sitä, että näin tosi vanhoja kirjoja on olemassa eivätkä dinosaurukset ehtineet niitä kokonaan suihinsa syödä. Kiitos, lapseni.

Mutta siis tämä kirja. Kaksitoista lahjaa Joulupukille kertoo sympaattisen tarinan pienestä tonttupojasta, Villestä, joka tahtoo antaa Joulupukille jonkin aivan erikoisen lahjan ja päättää tehdä Joulupukin iloiseksi jokaisena päivänä ennen joulua. ”Kaksitoista yllätystä. Siitä tulee hauskaa!” Aivan kommelluksitta ei tietenkään selvitä, ja kirjaa lukiessa saavat hykerrellä niin äiti kuin lapsetkin. Kunnaksen kuvitus riemastuttaa kuten aina, ja erityisesti revin riemua kuvasta, jossa Ville-poika lukee Suomalaista tonttukirjaa! Ihanaa intertekstuaalisuutta! Ja nyt kun Kunnaksen Kunnas-viittauksista puhutaan, mainittakoon myös, että jäin pohtimaan, mahtaako Ville olla sama tonttupoika, joka on yksi Kunnaksen Joulupukin ja noitarummun päähenkilöistä. Nimi ja ulkonäkö nimittäin täsmäävät!

Kunnas: Kaksitoista lahjaa Joulupukille

Kirjan Joulupukki on ihastuttava, oikea lapsien unelmapukki, jolla on loputtoman pitkä pinna ja herttainen hymy. Tuo Pukki ei varmasti pidä ketään lasta niin tuhmana, että veisi vain risuja! Lukija saattaa myös saada korvamadokseen ”The Twelve Days of Christmasin”, kuten minulle kävi. Villen temput toki ovat varsin erilaisia kuin laulun lahjukset, ja kirja sijoittuu kahteentoista päivään ennen joulunpyhiä eikä itse pyhiin. Niin tai näin, kirja on idioottivarmaa Kunnasta, josta nauttivat kaikki kiukkuisesta kaksivuotiaasta kouluikäiseen kummilapseen – aikuisista puhumattakaan. Tarina on jouluinen ja täynnä mukavia yksityiskohtia, joista pienempien lasten kanssa voi iskeä juttua lähes loputtomiin. Erinomainen kirja kaikkiaan siis.

Lopuksi Aino tahtoo kertoa kanssaan samanmielisille lukijoille ja kuuntelijoille: ”Ei ole hevva Hakkalii tättä kiijatta.” Hakkaraisfanien ei siis kannata pidättää hengitystään tämän kirjan äärellä.

Tiivistettynä:
Kuka: Kunnas, Mauri
Mitä: Kaksitoista lahjaa Joulupukille (Otava, 1987/2008)

Joulukalenteri
P.S. Kirjabloggareiden yhteisen joulukalenterin luukku on tänään ihasteltavananne Kirsin Book Clubissa.
P.P.S. Yli-innokas bloggari näemmä julkaisi luukun seitsemän tuntia etuajassa. Hups.

Mainokset