9. LUUKKU: Onnin paras joululahja (Kunnas)

Onnin paras joululahja
Onnin paras joululahja
on tuoreempaa Mauri Kunnasta vastapainoksi eiliselle klassikolle. Meidän lukijajoukkiomme sai sattumoisin käsiinsä myös pienempää formaattia edustavan version kirjasta, ja pienen epäilyn jälkeen se tuomittiin varsin toimivaksi ratkaisuksi: vaikka kuvia täytyikin katsella nyt hieman tarkemmin niiden pienen koon vuoksi, oli kirjaa selvästi helpompi käsitellä pienissä tahmatassuissa. Tassulan tarinoissa on tietenkin myös se hyvä puoli, että mukana on aivan varmasti herra Hakkarainen, jota Aino on jo ehtinyt kaipaillakin.

Kirjan tarina on nykymaailmaan ja tähän nimenomaiseen vuodenaikaan varsin sopiva. Onni-pojalla on kertakaikkiaan aivan tasan kaikki tavarat ja hilavitkuttimet, joita pieni poika nyt vain voi toivoa, mutta silti hän murjottaa ja yrmyilee jatkuvasti. Hänen vanhempansa ostavat hänelle aivan kaiken ja tuovat kaiken valmiina hänen eteensä. ”Siksi sen isin pitää ostaa sille Onnille lahjoja, koska Joulupukki ei varmaan toisi sille kuin risuja, koska se aina kiukuttelee!” totesi Marttikin selittäen onneksi puolestani kirjassa esiintyvät lahjoja shoppailevat vanhemmat. (Mukana on onneksi itse Joulupukki, joka myös tuo lahjoja!) Muutamien kummallisten sattumien ansiosta Onni kuitenkin löytää paitsi ilonaiheita elämäänsä myös opettaa vanhemmilleen tärkeän läksyn siitä, miten liika paapominen, pehmustaminen ja muu helikopteri-curling-vanhemmointi on pahasta. Lapsi on onnellinen, kun saa tehdä ja oivaltaa itse. Hieno opetus kaikkiaan, ja sen ymmärsivät selittämättä myös lapsetkin. Tosin Martti huomautti, että mikäli Onni tulee onnelliseksi rakennellessaan, olisi hän voinut pyytää Legoja Joulupukilta ja olla kiukuttelematta. Erinomainen pointti, sanon minä (joka kannoin lelukauppaan varsin monta rahaa vastineeksi varsin suuresta määrästä niitä himputin muovipalikoita).

Kunnas: Onnin paras joululahja
Kirjan klassisenpuoleinen lahjat sekaisin -asetelma sekä riemastutti että kauhistutti lapsilukijoita, jotka saivat pienen riidanpoikasenkin aikaiseksi pohtiessaan, voiko Joulupukillekin käydä sellaisia virheitä, joiden johdosta lahjat menisivät sekaisin, ja saisiko sellaisessa tilanteessa väärä vastaanottaja lahjansa pitää. Toivottavasti Korvatunturin väki on tänä vuonna erityisen tarkkana meidän ipanoidemme lahjojen nimilappusten kanssa, sillä en tahtoisi palata aiheen pariin enää aattoiltana. Toivon myös, että meille ei tule niin mahdotonta lahjakasaa, että sitä ei jakseta yhden illan aikana edes avata! Onneksi rekkalasteista ei taida meidän kohdallamme olla missään nimessä kyse, eihän, isovanhemmat? Oli miten oli, herra Hakkarainen tuskin pääsee tätä soppaa yöllisellä kävelylenkillään hämmentämään, joten toivoa saattaa vielä olla.

Onnin paras joululahja tarjoilee vauhtia ja lähinnä vaarattomia tilanteita, mutta niiden ohella taaperolle tarpeellisen Hakkarais-annoksen ja tärkeän opetuksen koko perheelle. Mainio kirja siis!

Tiivistettynä:
Kuka:
Kunnas, Mauri
Mitä: Onnin paras joululahja: Tassulan tarinoita (Otava, 2011)

Joulukalenteri
P.S. Kalenteriluukkuja tulvillaan on Norkun blogi tää, ei liinakkommekaaaan nyt enää talliin jää”

Mainokset