6. LUUKKU: Suomen lasten juhlakirja (Helakisa & Lumme)

Suomen lasten juhlakirja
Rauhallista itsenäisyyspäivän huomenta!

Tänään tutkailemme Suomen lasten juhlakirjaa, joka on Kaarina Helakisan kirjoittama (ja hänen kuolemansa jälkeen Raili Mikkasen toimittama) sekä Leena Lumpeen ihanasti kuvittama. Kirja esittelee lapsentasoisesti kirkollisia ja muitakin juhlapäiviä läpi vuoden, erilaisia koko suvun juhlatilaisuuksia ristiäisistä hautajaisiin – ja tietty antaa ajatuksia lasten omien juhlien järjestämiseen. Kirjabloggarin sydäntä riemastuttaa suuresti nähdä syksyn juhliin luetun mukaan Sadun päivän.

Itsenäisyyspäivä esitellään kirjassa varsin paatoksetta ja ehkä jopa vähän pönöttävästi. Ensinmainittu seikka ei oikein istu varsin paatokselliseen itsenäisyyspäivänviettoon, mutta se pönöttäminen taitaa olla meille suomalaisille tyypillistä tänä päivänä. Esitystapa on kautta kirjan kuitenkin varsin toimiva paitsi alle kouluikäiselle koeyleisöllemme myös varmasti pikkukoululaisille. Itsenäisyyspäivästä kerrotaan muun muassa seuraavaa:

Suomen lasten juhlakirja

”Suomi oli hyvin pitkään osa Ruotsin kuningaskuntaa. Sen jälkeen maamme joutui yli sadaksi vuodeksi Venäjän vallan alle. Itsenäinen valtio Suomesta tuli vuonna 1917. Monet kaikkein vanhimmat elossa olevat suomalaiset ovat olleet tuohon aikaan suunnilleen sen ikäisiä kuin sinä tai sisaruksesi tänään. Vielä muutama vuosi, ja Suomi on satavuotias valtio.

Itsenäisyyden juhlapäivän valinnasta keskusteltiin pitkään, ja ehdolla oli useita päivämääriä. Lopulta päiväksi valittiin 6. joulukuuta, jona Suomen eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Joulukuun alkua tuskin voi pitää sään ja ilmaston kannalta Suomen kauneimpana vuodenaikana. Kenties vuodenajan pimeydestä johtuu se, että meidän itseäisyysjuhlamme ei ole saanut riemukkaita, värikkäitä kansanjuhlan piirteitä, kuten on laita vaikka Yhdysvalloissa. Siellähän kansallispäivää vietetään keskellä kesää.

Suomen itsenäisyyspäivä on enimmäkseen arvokas ja vakava juhla. Päivän tilaisuuksia vietetään samaan tapaan kaikilla paikkakunnilla. […] Suomalaisia sotaveteraaneja muistetaan monissa puheissa. Joillakin paikkakunnilla järjestetään paraateja, ja sankarihaudoilla käydään aina. […]

Illalla kello 18 on tapana sytyttää kaksi kynttilää kodin ikkunoille. Kynttilät muistuttavat meitä tärkeästä päivästä ja tervehtivät iloisesti tuikkien naapureita. Useimmissa suomalaisperheissä itsenäisyyspäivää ei vietetä mitenkään erityisesti. Silloin nautitaan vapaapäivästä ja katsellaan illalla koko perheen voimin televisiota.” (s. 68-69)

Sitaatin viimeinen kappale herätti minussa karvan verran katkeruutta ja surkumieltä. Onko tosiaankin niin, että itsenäisyyspäivä on ”useimmissa suomalaisperheissä” vain vapaapäivä, jota ei sen kummemmin juhlisteta? Meillä syödään juhlavampaa ruokaa (tänä vuonna peurapaistia lisukkeineen), keskustellaan lasten kanssa aiheesta – ja kyllä, vähän pönötetäänkin. Saunassa käydään ihan varmasti, ja puetaan vähän nätimmät vaatteetkin. Lapsuuskodistani tulleen tavan mukaan leivotaan myös piparkakkuja, tänä vuonna jo toinen satsi. Kuudelta syttyvät sotaveteraanituffan perintökynttilänjaloissa kynttilät ikkunalle, tänä vuonna erityisesti satavuotiasta jääkäriliikettä ajatellen.

Miten teillä juhlitaan itsenäisyyspäivää vai juhlistetaanko lainkaan?

Tiivistettynä:
Kuka: 
Kaarina Helakisa (teksti), Leena Lumme (kuv.), Raili Mikkanen (toim.)
Mitä: Suomen lasten juhlakirja (Otava, 2012)

Joulukalenteri
P.S. Ja niin kirjabloggarijoulukalenteri joutui jo taas Hyönteisdokumenttiin. Käykääpä vilkaisemassa!

Mainokset