1. LUUKKU: Suuri tonttukirja (Poortvliet & Huygen)

Suuri tonttu(kirja)

Lastenkirjajoulukalenterimme alkuun pohdiskelemme tonttuja, tonttuutta ja muuta pikkuapulaisteemaan liittyvää, ja mikäpä olisi klassikkoa parempi tapa aloittaa! Sellainen Rien Poortvlietin kuvittama ja Wil Huygenin kynäilemä Suuri tonttukirja nimittäin on.

Suuri tonttukirja

Myönnettäköön heti alkuun, että Suuri tonttukirja on vähän, noh, fuskausta, mitä joulukalenteriasioihin tulee. Se ei nimittäin käsittele joulutonttuja oikeastaan sanallakaan, vaan niitä oikeita tonttuja, joita myös haltioiksi kutsutaan. Me emme anna tämän häiritä, sillä jouluun on vielä niin pitkä aika, että perheen pienimpiä sietää ehkä vähän hillitäkin, etteivät aivan ylimalttamattomiksi käy. Suuren tonttukirjan pääosassa ovat metsätontut, jotka kirjan kirjoittamisen aikaan ovat vasta alkaneet levitä Suomeen lämpimämpien ilmanalojen vieraslajien, kuten fasaanien ja villisikojen, mukana. Suuren tonttukirjan alkupuolella on varsin pätevän oloinen Suomen kartta, johon on punaisella merkitty tonttujen asuinalueet. On kuitenkin otettava huomioon kirjan ikä, joka antaa aihetta epäillä, että metsätonttuja voisi nykyään löytä täältä Tampereen seudultakin!

Kuriositeettina mainittakoon kirjan listaavan seuraavat tonttulajit: metsätontut, särkkätontut, puutarhatontut, kotitontut, tallitontut ja Siperian tontut sekä Suomessa tyypilliset saunatontut ja riihitontut. Ei hyllytonttuja jostain kumman syystä.

Suuri tonttukirja

Kirja on selkeästi Vakavaa Tiedettä isoilla alkukirjaimilla. Tekijät ovat haastatelleet useita tonttuja ja saaneet tutustua näiden salaisuuksiin, ja Suuri tonttukirja kertoo sitten, kuten sen arvolle sopii, tontuista kaiken tarpeellisen ja tarpeettomankin. Senkin, tarvitsevatko tonttunaiset rintaliivejä. (Eivät, kiitos painovoiman suhteellisen pienuuden.) Monet kikatukset ja keskustelut kirja on kirvoittanut meidän perheessämme, ja varsinkin Aino (2,5 vuotta) on vallan ihastunut tonttukoteihin. Hänenkin isinsä kuulemma aikoo kaivaa meille uuden kodin puun alle. Luvassa taitaa olla suuri pettymys lapsiparalle…

Suuri tonttukirja

Rien Poortvlietin kuvitukset ovat uskomattoman upeita ja tunnelmallisia, ja samalla kovin realistisia. Jopa mehiläiset ja hämähäkit kirvottivat lapsista huokauksia, kuten: ”Kato, miten suloinen se on!” En silti suostunut hankkimaan kumpaakaan meille lemmikiksi. Marketta Ritvasen tekstaus korostaa kuvitusten ihastuttavaa tunnelmaa, vaikka toisaalta onkin ajoittain vähän vaikealukuista. Harjoituksen puutetta minun osaltani! Toisaalta kirja kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta sai sisäisen feministini jupisemaan: tonttumaailman sukupuolijako kun on varsin perinteinen. Miestontut tekevät hommat, kun naistontut pysyvät kotona hoitamassa lapsia ja tekemässä kotitöitä, sekä näyttämässä tyttärilleen naisen mallia. Eiväthän he voi ulos edes lähteä, sillä heidän harmaan vaatepartensa vuoksi he ovat vaarassa joutua heitä hiiriksi luulevien pöllöjen suupalaksi. Grr!

Suuri tonttukirja

Suuren Tonttukirjan Tieteellistä Osiota (huom. isot alkukirjaimet) seuraa satukirjaosio, joissa kansansadut tapaavat luonnonsuojeluhengen, ja sitä kautta ehkäpä sen joulun hengenkin. Martti ja Aino olivat kirjan jälkeen varsin tomerasti lähdössä ruokkimaan ”metsän eläimiä”, olkoonkin, ettei tuossa ikkunastamme näkyvässä männikössä parin oravan lisäksi muita eläviä ole. Valitettavasti parvekkeellemme ei oikein lintulautaa tai linnunruokinta-aluetta saa järjestettyä, mutta ehkäpä voisimme sukulaisille joulukukkasiksi viedä olkilyhteitä…

Onko lukijoilla vinkkejä eläintoverien muistamiseen kerrostalolähiössä?

Tiivistettynä:
Kuka: Wil Huygen (teksti) & Rien Poortvliet (kuvitus)
Mitä: Suuri tonttukirja (WSOY, 1979)
Alkuteos: Leven en werken van de Kabouter (Unieboek B. B. Van Holkema & Warendorf)
Suomennos: 
Panu Pekkanen

Joulukalenteri

P.S. Kirjablogistien yhteisen joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa tänään Amman lukuhetkessä. Älkää unohtako vilkaista sitäkin!

Advertisements