Lasten kanssa Tampereen Muumilaaksossa / Mumindalen i Tammerfors med barn

Niin se vain kello käy jo iltaseitsemää, ja näin on minun vuoroni kantaa korteni kekoon Bokbabbelin organisoimaan Tove Jansson -blogausmaratoniin ja höpistä oman osuuteni verran – ja kahdella kielellä, ruotsinopiskelumenneisyys paratkoon! Mikäli tempaus on jäänyt huomiotta, aikataulu ja linkkejä muihin osallistuviin blogeihin löytyy täältä.

Så är klockan redan sju på aftonen och därmed är det min tur att delta Bokbabbels fina bloggmarathon genom att blogga om Tove Jansson. Jag har översatt min text till svenska som ni kan se men jag ber redan om förlåtelse: min svenska är inte längre så god och flytande som den en gång var. Förhoppningsvis går det ändå att förstå. Länkar till de övriga deltagande bloggarna och tidtabellen finns alltså här.

Tamperelaisena olen yhden sortin etuasemassa, mitä Janssoniin tulee, sillä Tampereen taidemuseon Muumilaakson kokoelmiin kuuluu parituhatta Janssonin teosta: ihanien muumikuvitusten lisäksi olen Tampereella asumani vajaan vuosikymmenen aikana ehtinyt käydä useamman kerran ihastelemassa Tuulikki Pietilän rakentamia kuvaelmia muumikirjojen tapahtumista, ja upea, jättimäinen muumitalo, jonka Tove ja Tuulikki rakensivat Pentti Eistolan kanssa, on yksi hienoimmista koskaan näkemistäni asioista. Menneellä viikolla otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja vein lapsitrioni, nelivuotiaan Martin, kaksivuotiaan Ainon ja nelikuisen Maijan, tutustumaan tähän kotikaupunkinsa ehkäpä lempinähtävyyteeni.

När det gäller Tove Jansson är jag privilegierad. Här i Tammerfors (Tampere heter staden på finska) har vårt konstmuseum circa två tusen Janssons verk: originalillustrationer från muminböcker, tablåer av Tuulikki Pietilä och det underbart fina, stora muminhuset, skapat av Pietilä, Jansson och Pentti Eistola. Det sistnämnda är troligen bland de allra mest imponerande saker jag sett i hela mitt liv. Tidigare denna vecka tog jag mina tre barn, fyraårige Martti, tvååriga Aino och Maija som är fyra månader gammal, till ”muminmuseet” för att äntligen besöka det som kanske är min favoritsevärdhet i deras hemstad.

Vapaudenpatsas/Frihetstatyn (V. Jansson)

Vapaudenpatsas/Frihetstatyn (V. Jansson)

Matkalla taidemuseolle kuljimme pienen pätkän Hämeenpuistoa, jossa ehdin esitellä jälkikasvulleni Toven isän, Viktor Janssonin, yhdessä arkkitehti Wäinö Palmqvistin kanssa toteuttamaa Vapaudenpatsasta. ”Ei oo muumi”, huomautti Aino vähän siihen sävyyn, että katsoin parhaaksi olla luennoimatta vanhemman Janssonin muista kaupungissamme olevista veistoksista. Sen sijaan vein lapset pääkirjasto Metson katveeseen, jossa Muumilaaksokin ennen sijaitsi, heippaamaan tutumpaa hahmoa, ensimmäisen muumikirjan 60-vuotispäivää juhlistavaa Matti Kalkamon Tuulikki Pietilän mallin mukaan tekemää pronssista Muumipeikkoa. Tämä teki onneksi taaperotaidekriitikkoomme sen sortin vaikutuksen, että noin puolen kilometrin kävelymatka Tampereen taidemuseolle sujui ilman isompia välikohtauksia.

På vägen mot konstmuseet gick vi längs Hämeenpuisto där jag hann visa mina barn frihetsstatyn gjort av Toves far, Viktor Jansson, och arkitekt Wäinö Palmqvist. ”Det där är inget mumintroll”, påpekade Aino och hon lät så besviken att jag lät bli att berätta om att det faktiskt finns en hel del statyer av den äldre Jansson i vår stad, några av vilka har Tove själv poserat för. Istället gick vi till biblioteket Metso där det finns en bekantare figur, ett mumintroll av brons som gjorts av Matti Kalkamo för jubileet för sextioåriga muminfamiljen. Som tur är var vår lilla kritiker rätt imponerad av detta och klagade inte alls på sträckan till själva museet.

"Hiano muumi on. Komee pattat. Ei oo nakupylly." / "Ett fint mumin. En bra staty. Är inte naken."

”Hiano muumi on. Komee pattat. Ei oo nakupylly.” / ”Ett fint mumin. En bra staty. Är inte naken.”

Taidemuseolla maksoimme sisäänpääsymaksun (neidit pääsivät alle kolmevuotiaina ilmaiseksi, mutta saivat kuitenkin hienot pääsylipputarrat) ja kipusimme ja kapusimme portaat alas itse näyttelytilaan. Voi sitä tikahtumista lähenevää riemua, jonka kävijöitä vastaanottamassa ollut Merenhuiskeen merillelasku -kuvaelma keskikokoisissa museovieraissa herätti! Maijakin raotti hetkeksi toista silmäänsä todetakseen – samoin kuin Ateneumissa muutamaa viikkoa aiemmin – olevansa aivan liian nuori tällaiseen hömpötykseen. Lapsille näyttelyn selvästi mielenkiintoisinta antia olivatkin juuri nämä Pietilän kolmiulotteiset kuvaelmat, joita tyypit jaksoivat ihmetellä ja ihastella pitkään. Ja mikäpäs siinä, sen verran yksityiskohtaisia ja kertakaikkisen ihastuttavia ja tunnelmallisia ne ovatkin! Marttia siteeratakseni: ”Nämä muumilaatikot on kyllä ihan eri lailla hienoja kuin telkkarin muumit. Tai varmaan vielä hienompiakin.” Viisas on lapsi!

När vi äntligen nådde museet gick vi rakt till utställningen. En riktig överraskning för mig var barnens reaktion när de såg den tablå som tar emot besökare till Mumindalen, nämligen sjösättningen av Havsorkestern. Jag kan knappast komma ihåg när de sist har varit så förtjusta – utan att ha nya leksaker eller godisar eller liknande i närheten, ni förstår. Till och med Maija vaknade för en liten stund men somnade snabbt om (som tur är!). Hon besökte Tove 100-utställningen på Ateneum i Helsingfors med mig för några veckor sedan och var lika nonchalant där. Bebisar! Hur som helst älskade de större barnen mest just dessa Pietiläs tablåer. Vi stannade länge hos dem och forskade och forskade dem så länge att det började nästan bli lite trist för mig. De detaljerna trollband barnen helt. Martti själv sa att ”de muminlådorna” är fina på ett helt annat sätt en TV-mumintroll. ”Eller kanske till och med finare.” Ett vist barn!

Muumilaakso

Janssonin muumikuvitukset eivät lapsissa juuri vastakaikua herättäneet, mutta ihmekös tuo: olivathan kuvat ymmärrettävistä syistä ripustettu aikuisille sopivammalle katselukorkeudelle, enkä minä Maijaa kantoliinassa kantaessani pystynyt tai jaksanutkaan isompia lapsia rajattomasti nostelemaankaan. Sen sijaan oma suosikkini, se Erityinen Asia, jonka tahdoin lapsille Muumilaaksossa näyttää, Janssonin, Pietilän ja Eistolan 1970-luvulla tekemä pienoismuumitalo, se iski ipanoihinkin. Minuutti minuutin jälkeen Martti ja Aino jaksoivat taskulampun kanssa tutkia talon hienoja yksityiskohtia aina kakluunin päällä piileskelevästä esi-isästä kellarin hillopurnukoihin.

Janssons originalillustrationerna var ingen stor framgång bland Martti och Aino. Detta berodde ju på att de var så högt uppe på väggen för att vuxna kunde se dem att barnen knappast märkte dem. Jag som hade Maija i en bärlina kunde eller orkade inte bära och lyfta de större barnen, så struntade vi mer eller mindre på de vackra illustrationerna. Synd och sorg, men sånt är det med barnen. Men min egen favoritgrej, det som jag mest ville visa för mina barn, det stora blå muminhuset från 1970-talet – det var en stor hit. Barnen orkade forska huset otroligt länge och peka på detaljer som Förfadern som gömmer sig på kakelugnen och de pyttesmå syltburkar I källaren.

Muumitarra

Viidettä vuotta hyökkäys- ts. lastenvaunujen ja niiden sisällön kanssa kulkevana tahdon antaa erityismaininnan Tampereen taidemuseolle. Helppokulkuisuus hisseineen ja ramppeineen oli odotettavissa, vaikka meille se ei tällä kertaa ollut kynnyskysymys, kiitos kantoliinan ja kahden kävelevän lapsen. Kiitosta ansaitsee kuitenkin ihana henkilökunta, varsinkin se nuori nainen, joka ei tuntunut menevän vähääkään hämilleen neljävuotiaan kysymystulvan edessä ja joka kaiken huipuksi tarjosi asiantuntija-apua muumitalon aarteen etsinnässä. Museossa on selvästi totuttu lapsivieraisiin. Meidän puolestamme vielä kaunis kiitos (ja anteeksi)!

Personalen på museet är underbara. De är tydligen vana vid barn som besöker utställningen. Som mamma är jag jätteglad när det finns någon som orkar svara på Marttis ändlösa frågor, så som den yngre kvinnan som jobbade i Mumindalen då. Hon svarade på frågorna, snackade lite med pojken och till och med hjälpte honom att hitta den skatten som är gömd i det stora muminhuset. Ett stort tack för vår del (och förlåt)!

Viihdyimme museossa pitkälti toista tuntia, mikä on yhden sortin ihme meneväisen jälkikasvuni kanssa. Suunnatessamme museolta takaisin keskustaa kohti, pysähdyimme tarjoamaan nuorimmalle museovieraalle lounasta Minna Canthin silmien alla, jolloin minulle tarjoutui mahdollisuus tentata jälkikasvustoani hieman museoreissun huippukohdista. Ainoon tekivät vaikutuksen ”Köökö ja muumitao ja paiva” eli Mörkö-kuvaelma, muumitalo ja museossa olleet pikkuiset leikkivenetuolit, joissa lapset soutelivat aikansa. Martti puolestaan listasi kuvaelmien, joista erityisen hienoja olivat ”se Nyytin simpukkakoti” ja tietenkin ihanan pelottava Mörkö, lisäksi myös muumitalon, hienot portaat ja yläaulan vesiautomaatin.

Vi stannade på museet i över ett time vilket är otroligt länge för mina energetiska barn. När vi gick tillbacks fick vi stanna att ge lunch åt den minsta mumindalsbesökaren i Hämeenpuisto, framför Minna Canths ögon, och jag fick en chans att fråga barnen om vad de tyckte om museet. Aino var mycket imponerad av Mårrantablåen samt muminhuset (hurra!) och de små båtar som barnen kan sitta i här och där i utställningsrummet. Martti nämnde också de tablåerna, speciellt Mårran och Knyttets hem i den stora snäckan, och muminhuset (tvåfaldigt leve!). Därtill nämnde han de fina trapporna som gick nere till utställningen och vattenautomaten som vi hittade i lobbyn…

Tarrapläts

Olin itse ennakkoon hieman huolissani paitsi kerubieni käyttäytymisestä museossa myös siitä, paljonko katsottavaa riittäisi, sillä muutaman viikon takaisen Ateneum-vierailuni perusteella arvelin leijonanosan Muumilaakson ihanuuksista olevan pääkaupungissa. Paria minulle ennestään tuttua kuvaelmaa jäinkin kaipailemaan, mutta lapset eivät tietenkään moisista välittäneet. Varsin mainio kotiseutumatkailukierros kaikkiaan siis, ja kyllä Muumilaaksoon kehtaa ihmisiä kauempaakin kutsua katsomaan!

Själv undrade jag över om det fanns någonting att se i Mumindalen. På Ateneum verkade det som om nästan allt material var där. Lyckligen hade jag det fel. Visst saknade jag vissa tablåer men barnen kunde knappast ha varit nöjdare. Råkar ni komma till Tammerforstrakten är Mumindalen absolut värt ett besök!

Tampereen Taidemuseon Muumilaakso suomeksi
Tampere Art Museum Moominvalley på svenska

Tällä blogipostauksella osallistun Bokbabbelin järjestämään Tove Jansson-blogimaratooniin, jolla juhlitaan päivää jolloin Tove Jansson olisi täyttänyt 100 vuotta. Muut osallistuvat blogit ovat:
Detta inlägg är en del av Bokbabbels Tove Jansson-bloggmarathon med vilket vi firar dagen Tove Jansson skulle ha fyllt 100 år. De övriga som deltar är:
MonsterSteffaSagas bibliotekPantalaimoneSockerslottFeministbiblioteketOksan hyllyltäLilla bokhyllanFantastiska berättelserOch dagarna gårEn kattslavs dagbokBreakfast Book ClubYtterligare några ordHavsdjupens salCaffeineBokhoraSöstra miKirsin kirjanurkkaVästmanländskans bokbloggBoktok73Bokhyllan i pepparkakshusetBoktjuvenHyllytontun höpinöitäBoktokaLes! Lue!Prickiga PaulaLyran noblesserYökyöpeli hapankorppu lukeeMadnessFiktiviteter Bokbabbel

Advertisements