Seuraavaa kirjabloggarisukupolvea kasvattaessa

Palomies-abc

Päivänä eräänä istui neljävuotias esikoiseni, joka blogimaailmassa Marttina(kin) tunnetaan, lastenhuoneen lattialla vieressään pino kirjoja. Keskittyneempi tarkastelu osoitti pojalla olevan kädessään kynän ja paperia ja käynnissä olevan niin ää-rim-mäi-sen keskittynyt kirjoitusoperaatio kuin kymmenen kirjainta tunnistavalla lapsella nyt ylipäätään voi olla. Muutaman minuutin kuluttua poika toi paperinsa minulle ja pyysi ottamaan siitä kuvan. Hän kun oli kirjoittanut paperiin monesta kirjasta, ja nyt se pitäisi saada jotenkin inttelinettiin. Kun kerran äitikin!

Niin ne nykylapset vain ovat (multi)median ja tietoverkkojen kulmassa kiinni jo pieninä. Kaksivuotiaamme, Aino, ottaa leikkilankapuhelimella kuvia ja lähettää niitä mummille ja toisaalta osaa itse klikkailla vanhempiensa älypuhelimista facebookit ja instagramit auki1. Kaksi kertaa vanhempi Martti on tietty vielä taitavampi laitteiden kanssa, haaveilee omasta tietokoneesta ja puhelimesta ja ties miestä. Jos en alle kouluikäisten hukuttamisesta vimpaimiin erityisemmin innostu, olen aistivinani vissiä potentiaalia tässä wannabe-kirjablogaamisessa. Poikalapsi kun on kovin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta, tykkää lukemisesta, me olemme jämähtäneet lukemaan niitä tuttuja ja turvallisia kirjoja, ja toisaalta minä tahtoisin saada blogini lastenkirjaosaston elvytettyä…

Itsepalveluiltasatu

Pari päivää kypsyttelin ideaa ja sitten konsultoin nuorta herraa itseään. Miltä kuulostaisi, jos hän silloin tällöin, vaikkapa kerran tai kaksi viikossa, saisi kertoa ja/tai kirjoittaa, mitä pitää jostain vasta luetusta kirjasta, ja hengentuotos laitettaisiin sitten äidin kirjablogiin juurikin sinne inttelinettiin. Pakollisen vastakysymustulvan2 jälkeen Martti ilmoitti idean kuulostavan hyvältä, mutta hän suostuisi vain, jos hänen teksteihinsä tulisi joku erityinen kuva. Eikä mikä tahansa erityinen kuva vaan lohikäärmeen kuva. Lohikäärmeen, jolla on punaista siivissä ja keltaista mahassa. Lisäksi herra Kääpiöblogisti saisi itse piirtää kuvan kirjan tapahtumista, paitsi jos ei tahdo.

Tarkat sopimusehdot olivat pitkät, monipolviset ja olen unohtanut niistä jo leijonanosan. Toivottavasti lapsikin. Lohikäärmekuvan kuitenkin tein. Tenavain tarinatorstai -meiningillä emme jatka, vaan teemme vähintään kahden bloggarin multimediaesityksiämme3 silloin, kun jotain sanottavaa on, oli se sitten kerran kuukaudessa tai viitenä päivänä viikossa. Ensimmäinen osanen on luvassa jo huomenna, ja siihen on osapanoksensa antanut myös Aino.

Sitä odotellessa siis!

Kääpiökirjabloggarin karjahduksia

1. Tiedoksenne siis, mikäli joskus jotain erinomaisen lennokkaita kommentteja suollan.
2. ”Mikä on ploki? Miksi sulla semmonen on? Ai mitä valten? Kuka sitä lukee, isi vai? Miksi ne lukee sitä? Koska sä olet oppinut kiljoittamaan? Voitko näyttää mulle sen plokin? Mikä toi on? Ei tontut näytä tuollaisilta ollenkaan! Etkö sä tiedä, että niillä on palta? Mihin ne mun kiljoitukset sitten menisi? En mä osaa kiljoittaa tuommosia kiljaimia. Ai millä näppäimistöllä?” jne. jne.
3. Martti alkoi pohtia jo vloggaamistakin, mutta jääkööt se nyt vielä hetkeksi ainakin… :D

Advertisements