Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


Tähtiin kirjoitettu virhe

Viime kesän lukumaratonilla luin e-kirjana John Greenin kovasti kehutun ja suitsutetun The Fault In Our Starsin ja säikäytin senhetkisen lastenhuoneen asujaimiston (silloin 3 ja 1,25 vuotta) imitoimalla alkuraskauden hormonityrskymyrskyissä Niagaran putousta. Mutta miettikää nyt, nuori rakkaus, tyhmä syöpä ja sitä paitsi voi herranjestas, minä olen (olin!) taas raskaana. Tai olin silloin, nyt en tietääkseni. Joka tapauksessa. Kirja kosketti niin, etten lopulta tahtonut kirjoittaa siitä laisinkaan blogiini. Sen sijaan päätin lukea kirjan uudemman kerran ennen sen pohjalta tehdyn elokuvan Suomen ensi-iltaa (joka on muuten 11.7. eli tämän viikon perjantaina eli jee!). Niin minä myös tein, kun sain Blogatin kautta mahdollisuuden saada hyppysiini kirjan suomennoksen JA päästä katsomaan elokuvan yhteistyössä SF Film Finlandin kanssa. Kiitos kaunis tästä siis!

”Se ei kuitenkaan ole syöpäkirja, sillä syöpäkirjat ovat syvältä. Syöpäkirjoissa syöpähenkilö käynnistää kampanjan jolla kerätään varoja syövän vastaiseen taisteluun. Omistautuminen hyvälle asialle muistuttaa syöpähenkilöä ihmiskunnan perimmäisestä hyvyydestä, ja hän tuntee olevansa rakastettu ja voimaantunut, koska jättää jälkeensä syöpää parantavan perinnön.” (s. 59-60)

Kirjan päähenkilöt ovat parantumatonta syöpää sairastava minäkertoja Hazel ja luusyövälle toisen jalkansa menettänyt Augustus eli Gus. Silmittömän syvälliset syöpäpotilaat rakastuvat toisiinsa ihan aikuisten oikeasti ja viljelevät vertauskuvia keinujen, tupakoimattomuuden ja ties minkä muun perusteella kuoleman ja kuolevaisuuden häilyessä varjoissa ja sivulauseissa jatkuvasti.

Perinteisten henkilöhahmojen lisäksi lähes päähenkilön asemaan kohoaa fiktiivisen Peter van Houtenin fiktiivinen teos Viistoa valoa: yhden sortin filosofinen syöpäkirja, jonka päähenkilö on harvinaiseen syöpään sairastunut teinityttö ja joka päättyy dramaattisesti kesken lau

Niinpä niin, Viistoa valoa on Tähtiin kirjoitettu virhe Tähtiin kirjoitetussa virheessä. Kirja on kirjan kantava voima, jonka vastakohtapari ja identtinen kaksonen on räiskintäpeli (ja siihen perustuva kirjasarja). Minusta kaksikko ja sen näennäinen vastakkainasettelu on oikeastaan aika kaunis kikka kirjassa, joka kuvaa elämää kuolemisen sivuvaikutukseksi, jossa sairastuneet teinit ajattelevat itseään ennemmin tai myöhemmin räjähtävinä kranaatteina ja pyrkivät minimoimaan räjähdyksen aiheuttamat vahingot esittämällä perheilleen reippaita ja eristämällä itsensä kavereistaan.

”Lajin perinteiden mukaan [hän]1 säilytti huumorintajunsa loppuun asti, hänen rohkeutensa ei pettänyt hetkeksikään, ja hänen henkensä leijui korkeuksissa kuin väsymätön kotka, kunnes maailma ei enää kyennyt pidättelemään hänen riemuitsevaa sieluaan.

Totuus oli toisenlainen: säälittävä [teini]1, joka ei missään nimessä halunnut olla säälittävä, itki ja huusi kärsien tulehtuneesta ravintoletkusta, joka piti häntä elossa mutta ei kiinni elämässä.” (s. 266-267)

Tähtiin kirjoitettu virhe on siitä mielenkiintoinen lajinsa edustaja, että sen syöpähenkilöt (kirjan Hazelin käyttämää termiä lainatakseni) eivät ole täydellisiä. Heitä pelottaa, heihin sattuu, he raivoavat vanhemmilleen, he masentuvat, he laskevat alleen lääketokkurassa: he ovat ihmisiä. Green ei sorru mystifioimaan tai muutoin glorifioimaan kuolevia teinejä – vai sortuuko sittenkin? Omasta teini-iästäni on kyllä aikaa jo vuosikymmen, mutta minä en muista törmänneeni Hazelin kaltaiseen, huonoimmilla hetkilläänkin omalla tavallaan rakastettavaan ja täydelliseen teinityttöön suunnilleen ikinä. Lakaisen kuitenkin kyynisyyteni maton alle enkä ryhdy julistamaan Hazelia taas yhdeksi Mary Sueksi: laitettakoon tytön syvällisyys ja liioiteltu aikuismaisuus nurkan takaa kurkistelevan ja vuoroaan vartovan viikatemiehen piikkiin. Kuolemantuomiota vastaava diagnoosi2 laittaa ihmisen ajattelemaan hieman eri tavalla – teininkin.

Mitä kirjailija Greeniin tulee, hän kyllä selvästi tietää, mitä tekee. Vuosikymmen sitten olisin ollut aivan totaalisen pähkinöinä tästä kirjasta. Kieli on elävää, värikästä ja sen sopivasti mukaälykkäitä synapseja kutkuttelevat kommervenkit juuri sellaisia, joita voisin kuvitella raapustelleeni talteen päiväkirjaani. Hazelin realistinen täydellisyys saanee ns. terveetkin ikätoverinsa samaistumaan häneen varsin tehokkaasti. Tähtiin kirjoitettu virhe taitaa olla juuri sen sortin kirja, jota itse voisin kuvitella yläkoululaisille tarjoavani luettavaksi, jos olisin päätynyt opettamaan äidinkieltä ja kirjallisuutta tai töihin kirjastoalalle: tämän sukupolven Rakas Mikael selvästi! Helene Bützowin suomennos tuntuu ajoittain vähän epäteinimäiseltä, sellaiselta kieleltä, jota minä itse käyttäisin, mutta toisaalta eivätpä ole päähenkilötkään mitään tyypillisiä teinejä.

Suomennosta lukiessa jokin oli kuitenkin toisin kuin vuosi sitten. Kirja oli edelleen hyvä, mutta jollain tapaa latteampi. Vesiputousefekti vaihtui pariksi vaimeaksi nyyhkäisyksi, ja nekin ansaitsi epämääräinen ahdistus, jota tunsin kuvitellessani itseni lapsensa toivotonta sisällissotaa3 avuttomasti viereltä katsovaksi vanhemmaksi. Kirja on koskettava, mutta ehkä minusta on kuluneen vuoden aikana tullut vanha kyyninen tai sitten hieman laantunut hormonaalinen tasapainoni vaikuttaa myös lukukokemukseen: enää en nimittäin antaisi (enkä annakaan) kirjalle ihan täysiä pojoja, vaikka viime heinäkuussa niin teinkin.

Erikoismaininta annettakoon kirjan hirtehiselle huumorille. Mutta kehtaisiko sille hymähdellä, jos ei olisi itse kroppaansa vastaan sotinut?4 Internetin perusteella vastaus on myöntävä ja kirjan mustaa huumoria kehutaan jokseenkin kautta linjan, mutta kuvittelisin (toivoisin?) ainakin itse kiusaantuvani karvan verran, mikäli en katsoisi itseäni oikeutetuksi syöpäläpille hekottamaan. Taidan olla vain vähän yliherkkä aiheelle.

Oli miten oli.

Tähtiin kirjoitettu virhe on kaunis ja koskettava nuortenromaani, vaikka ei nyt varsinaisesti taida sittenkään täydellisyyttä hipoa. Paitsi jos olet teini-ikäinen tahi raskaana – toisin sanoen hormonaalisesti hieman vinksallasi. Pelkän imetyshormonimyrskyn aikanakin kirja on kuitenkin kelpo ajankulua eikä todellakaan mikään heikko esitys. Ajatuksia heräsi useampi tämänkin koomaisan lukijan päänupissa, päällimmäisenä kaiketi silkka kiitollisuus.

Tiivistettynä:
Kuka:
Green, John
Mitä: Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013)
Alkuteos: The Fault In Our Stars (Dutton Books, 2012)
Tuomio: 4/5 – Koskettava ja kaikin puolin kelpo kirja, joka iskee mitä ilmeisimmin parhaiten hormoniepätasapainon vallitessa, ts. esim. teini-iässä tahi raskaana.
arvostelukappale (SF Film Finland)

1. Olen sensuroinut sitaatista kaksi sanaa, joita voitaisiin pitää spoilereina: ensimmäinen on hahmon nimi, toinen hänen sukupuolensa paljastava substantiivi.
2. Hazelin kuolev(ais)uutta en pidä spoilerina, sillä se kerrotaan takakansitekstissä ja kirjan ensimmäisillä tekstisivuilla. Nih.
3. Ts. omaa vartaloaan, syöpää.
4. Minun tapauksessani kyseessä oli hädin tuskin kahnaus verrattuna moniin muihin, mutta kuitenkin.

Mainokset