Juonia vuodelle 2014

Pienen blogitaukoilun jälkeen on meikä-Tiinakin niin täynnä bloggaamisenergiaa, että heikompaa hirvittää. Ajallisesti kulutan (kirjablogin kannalta) valitettavan monia minuutteja käsin näpertämiseen ja kotikolon jynssäämiseen miehen hammasharjalla varmasti niin kauan kuin pesänrakennusvimmaa riittää vielä jatkossakin. Onneksi (?) vuodelepopeikko siintää jo näköpiirissä, joten eiköhän sitä ehdi taas enemmän lukea, jos ja kun minut lepäilemään tuomitaan. Nyt, kun viime vuoden rästit on käsitelty, on mahtavaa pääästä viimein jatkamaan blogimatkaa. No niin, se John Greenin The Fault in Our Stars jäänee odottamaan vuoroaan hamaan tulevaisuuteen. Syöpäaiheistoa en jostain syystä kykene käsittelemään edes sen vertaa julkaisukelpoisesti kuin mitä Rauhalan Taivaslaulua. Kirja on kuitenkin mainio ja ehdottomasti lukemisen väärtti, mutta suosittelen lukijaa varaamaan nessupaketin lähistölle, sillä tFiOS sai kaltaiseni epäitkijänkin vetistelemään niin, että jälkikasvukin huolestui.1

Viime vuonna kärsin toistuvista blogi-identiteettikriiseistä, joista luulen vihdoin päässeeni yli hyväksyttyäni sen, että minulla on muutakin elämää vähällä vapaa-ajallani kuin lukeminen ja blogaaminen – eikä siinä oikeastaan ole mitään väärää. Itsestäänselvyys ehkäpä, mutta joskus niiden päättely omalla päänupilla osoittautuu usein yllättävän vaikeaksi. Bloggauslinjani on nyt kuitenkin minulle selkeämpi kuin koskaan ennen: Käyttööni siunatuilla pienellä järjellä ja ajalla teen parhaani siitä kuitenkaan liikoja stressaamatta. Objektiivisuuteen en ole pyrkinyt enkä pyri jatkossakaan, mutta vaikeampien aiheiden kanssa pyrin jatkossakin harjoittamaan itsesensuuria sen verran tehokkaasti, että kehtaan blogiini linkittää FB-profiilissani. (Tässä kohden luon syyttävän silmäyksen kohti Taivaslaulua.) Juonitiivistelmiä en edelleenkään aio alkaa harrastaa, mutta spoilereita en niin raivolla välttämättä enää välttele, vaikka niistä toki asiaankuuluvasti varoitankin.

Kirjahöpinätekstipostauksieni ulkoasuun on luvassa pikkiriikkisiä muutoksia, ja yritän jonkin verran päivitellä myös ”Luin tämän ja tykkäsin tätä”-postausten lisäksi yleisemmin siitä, miten kirjat ja lukeminen arjessa näkyvät. Suunnitelmissa on ainakin ”Päivä kirjabloggarin elämässä”-postaus.

Alkaneen vuoden lukutavoitteeksi naputtelin Goodreadsiin 35 kirjaa. Tähän lukuun en kuitenkaan ole laskenut mukaan lastenkirjoja, joita tulee sattuneista syistä luettua vuoden aikana tuplaten tuon verran. Tahti on toki moneen muuhun blogiin verrattuna varsin säälittävä, mutta vaikuttaa edes jotenkuten realistiselta, kun otetaan huomioon huushollissani häärivät alamittaiset lukuapulaiset.

Viime vuoden haastefiaskosta huolimatta onnistuin tunkemaan itseni mukaan yhteen ”viralliseen” lukuhaasteeseen ja yhteen juhlavuosiprojektiin. Molemmat ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisen oloisia, etten usko niiden tuottavan suurempia vaikeuksia.

 

Suketuksen Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen lähden kersantin natsat (6 luettua kirjaa) silmissäni kiiluen, koska täytyyhän sitä tyttären isäänsä paremmin menestyä armeijan harmaissa – vaikka sitten vain lukuhaasteen muodossa. Tosin alkaneen vuoden ei-kirjalliset haasteet huomioon ottaen olen varsin tyytyväinen itseeni, vaikka korpraaliksi (4 luettua kirjaa) jämähtäisinkin. Ehkäpä viiden kirjan jälkeen voisin kutsua itseäni alikersantiksi? Oli miten oli, haasteen suoritusaika loppuu 30.11., jolloin tulee kuluneeksi 75 vuotta talvisodan syttymisestä. Viime vuoden haastefiaskosta viisastuneena en aio tehdä mitään tiukkaa lukulistaa, mutta sen verran mainitsen, että yleissivistyksessäni on Tuntemattoman sotilaan kokoinen aukko, jonka tahtoisin saada täytettyä ennen neljännen maanpäällisen vuosikymmeneni alkua.

Kuva: © Moomin Characters™ / http://tove100.fi

Kaikkien rakastaman Tove Janssonin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Tällainen wannabe-Muumimamma ja kahden kolmen2 muumifanin äiti juhlistaa mokomaa tietysti tavalla jos toisellakin. Toiveissani olisi kuukausittaiset aiheeseen viittaavat tekstinpätkät, mutta en ajatellut hampaat irvessä ja/tai synnytyssalissa alkaa näitäkään näpytellä, jos tiukoille vetää. Luvassa on kuitenkin Muumi-kirjojen ja Toven elämänkertakirjallisuuden lisäksi myös Jotain Ihan Muuta, joka on jo työn alla.

Yleisen muumeilun lisäksi tarkoitus olisi lisätä lastenkirjallisuuden näkyvyyttä blogissani. Uhosin samaa jo vuosi sitten varsin heikolla menestyksellä, mutta tänä vuonna ajattelin lisätä paineita ja panoksia ottamalla blogin ohjelmistoon viikottaisen (joskin kolmannen lapsilukijan syntymän jälkeen otan oikeuden pieneen blogitaukoon) lastenkirjapläjäyksen. Alkujaan ajattelin sen nimeksi Kakarain Kirjakeskiviikkoa, mutta KKK-lyhennös on iskevyydestään huolimatta hieman kyseenalainen. Lopullinen nimitys paljastuu vasta torstaina, ensimmäisen tekstin pamahtaessa bittiavaruuteen, mikäli Bloggerin ajastustoiminto vain suostuu toimimaan, kuten pitäisi.

Tänään melkein kaikki (muut) kirjablogit muuten rankkasivat viime vuoden suosikkikirjojaan Blogistanian Finlandian, Globalian, Kuopuksen ja Tiedon tiimoilta. Käykääpä vilkaisemassa. :)

1) Mahdolliset terapialaskut lähtevät siis tulevaisuudessa kirjailja Greenin osoitteeseen.
2) Sen verran reippaat reaktiot pötsissä majaileva Poirot tapaa ihan jo Muumi-tunnarin kuullessaan vetäistä, että uskallan väittää hänenkin muumeja fanittavan.

Advertisements