Vuoden 2013 rästipostaus (ja pari sanasta keskeytetyistä kirjoista)

Vuosi 2013 alkaa olla pulkassa, ja lienee aika yhden jos toisenkin yhteenvedon. Henkilökohtaisesti kuvaisin vuotta raskaaksi – enkä vain raskauden vuoksi. Tähän tahtoisin heittää jonkin nokkelan sutkautuksen aiemmin mainitsemastani kuvainnollisesta pulkasta, joka perässä vedettäessä tuntuu lumettomuuden vuoksi pikemminkin kivireeltä, mutta taitaisi mennä turhan tekotaiteelliseksi ja mukanokkelaksi moinen. Varsinaisen Virallisen Yhteenvedon™ teen tuonnempana, sillä elättelen toivoa siitä, että ehdin vielä pari kirjaa tämän vuoden lukusaldoon lisätä, mutta ajattelin aloittaa rästipostauksella. Tarkkasilmäisimmät saattavat nimittäin huomata, että luettujen kirjojen listallani möllöttää kokonaista kuusi kirjaa, joista en ole kirjoittanut oikeastaan sanaakaan blogin puolelle. Lisäksi ajattelin lyhyesti ihmetellä vuoden keskeytettyjen kirjojen syvintä ja sisintä olemusta.

Rästiosasto koostuu, kuten ehkä arvata saattaa, heinäkuisen lukumaratonin jämistä. Osaltaan ilmiötä selittänee toisaalta maratonin aattopäivänä tekemäni, yllättäen positiivinen raskaustesti, joka sotki pasmani varsin tehokkaasti muutamaksi viikoksi, ja toisaalta yksinkertaisesti se tosiasia, että vietin syksyn ”ihan oikeissa” palkkatöissä ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen – olkoonkin, että kyseessä oli osa-aikainen jopi. Koska menetin lähes kaikki kirjoista tekemäni muistiinpanot läppärini yhdistäessä itsensä taivaalliseen langattomaan verkkoon, en näin lähes puoli vuotta myöhemmin kykene kirjoista enää kovin yksityiskohtaisesti kirjoittamaankaan: jotain muistikuvia minulla niistä kuitenkin on, ja ne seuraavat tässä.

Asimov, Isaac: Ikuisuuden loppu. Lukumaratonin toinen kirja esitteli sinänsä mielenkiintoisen version aikamatkustuksesta, joka ei kaltaiselleni hissejä lähes hysteerisesti kammoavalle klaustrofobikolle sopisi alkuunkaan. Asimov on sinänsä idioottivarma valinta, että hänen kirjoistaan ei oikein voi olla pitämättä, mikäli yhtään scifiin päin kallellaan on. Mainittakoon vielä, että kirjan lähes marginaaliton layout häiritsi tätä lukijaa suuresti. 3/5

Gaiman, Neil: Aarteita ja muita muistoesineitä. Lukumaratonin novellikokoelma. Kokoelma sisältää toisaalta absurdeja ja ihastuttavia novelleja, toisin sanoen Gaimania parhaimmillaan, mutta toisaalta laadultaan heikompia novelleja, jotka eivät ainakaan tähän lukijaan oikein iskeneet. Liekö kyse taisteluväsymyksestä maratonin loppusuoralla vai jostain muusta, mutta hieman pettynyt olin kokoelmaan kokonaisuutena, vaikka samanaikaisesti se oli ja on parhaita vuoden aikana lukemiani mokomia: Gaimanilta odottaisi kuitenkin täyttä vitosta. 4/5

Kallas, Aino: Sudenmorsian. Täytin suomalais-virolaisen ihmissusitarinan kokoisen aukon yleissivistyksessäni lukumaratonin aikana. Kallaksen runot ovat minulle tuttuja jo lukioajalta, mutta proosapuoleen en ole ennen Sudenmorsianta koskenutkaan. Kaikki perinteiset ihmissusitarinan elementit löytyvät (aina traagista loppua myöten), pituus oli maraton-kirjaksi juuri tasan passeli, enkä jäänyt kaipaamaan oikein mitään. Minä nyt vain en pidä ihmissusista. 4/5

Kaukonen, Katja: Odelma. Lukumaratonin kärkeen lukemani kirja, jonka jälkeen pohdin monta päivää (ja pohdin jollain tasolla yhä edelleen), voisiko edellispäivän positiivisen raskaustestin myötä tulostaan ilmoittaneen lapsen nimetä Odelmaksi – olettaen siis, että vauva on tyttö. Kaukonen kirjoittaa väkevästi ja henkeäsalpaavan kauniisti. Jotain omituista Kaukosessa kuitenkin on, sillä en alkuvuodesta onnistunut kovin pitkäsanaisesti kuvailemaan lukukokemustani Vihkivesien parissakaan. Tosin tässä(kin) kohtaa vika taitaa olla pikemmin lukijassa. 4/5

John Greenin The Fault in Our Starsista ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta minulla on sen verran monta sanaa sanottavanani, että ne saavat omat tekstinsä, kunhan tästä toimerrun taas. Molemmat ovat erinomaisia teoksia, jotka syystä (tai monestakin) tökkivät tätä lukijaa sen verran kipeisiin kohtiin, että niiden julkisesti ruotiminen ei olekaan mikään helppo tempaus.

 

Kirjablogin pitäminen on vaikkapa opiskeluun ja kirjallisuuskursseihin verrattuna siitä armollista toimintaa, että se ei pakota tekemään tai lukemaan mitään, mikä ei syystä tai kolmannesta nappaa. Hys, äiti lukee nyt! on sen verran pientä piperrystä moniin isompiin (ts. suositumpiin) blogeihin verrattuna, etten oikein osaa edes ottaa stressiä satunnaisesti esiintyvistä kuivista kausista, joiden aikana en juuri jaksa, ehdi tai viitsi lukea. Sitä paitsi me pienet pipertäjät emme saa puolivuosittain isoilta kustantajilta laatikkokaupalla arvostelukappaleita ja ennakkopainoksia1, joten saan hyvin, hyvin vapaasti valita, mitä luen. Tämän ansiosta luettaviksi valikoituneet kirjat jäävät äärimmäisen harvoin kesken, ja jos jäävätkin, ei niistä yleensä tule blogin puolella pihahdettua sanallakaan. Mielestäni tästä ei mitään kovin suurta haittaa ole – paitsi ehkä se, että blogini vaikuttaa keskittyvän kirjailijoiden, kustantajien ja muiden Oikeiden Kirjaihmisten takamusten lipomiseen, kun (lähes) kaikki kirjat saavat osakseen kehuja. En kuitenkaan osaa enää pakottaa itseäni lukemaan kirjoja, jotka eivät lähtökohtaisestikaan kiinnosta.

Kuriositeettina mainittakoon, että tänä vuonna keskeytettyjen kirjojen listalta taas löytyvät seuraavat teokset.

Kaku, Michio: Parallel Worlds: A Journey Through Creation, Higher Dimensions, and the Future of the Cosmos. Lupaavan alun jälkeen törmäsin kvanttimekaniikkaan, joka ei oikein sovi luettavaksi siinä kooman tilassa, jossa yleensä kirjoja selaan. Kirja on kuitenkin kaltaiselleni humanistillekin verrattain helppolukuinen, mikä toisaalta vähän ärsyttääkin. Ei kai kirjailija vain pidä minua tyhmänä, hmm? Saatan palata kirjan pariin vielä myöhemmin – ehkä sitten, kun nukun taas kokonaisia öitä.

Lewis, C. S.: The Screwtape Letters. Syytä keskeytykseen en osaa oikeastaan edes nimetä. Pidin kirjasta, mutta jostain syystä se vain jäi ja jäi ja jäi… Uusintayritys luvassa alkavana vuonna paastonajan projektina.

Sacks, Oliver: The Man Who Mistook His Wife for a Hat and Other Clinical Tales. Sinänsä mielenkiintoisia mielenterveysongelmia ja neurologisia ongelmia listaava kirja ei vain onnistunut saamaan minua mukaansa, vaikka kaikki edellytykset sille olivatkin olemassa. Kieli tökki, samoin e-kirja. Uusintayritys joskus tulevaisuudessa suomenkielisen paperikirjaversion kera, jos siltä tuntuu.

1) Epäilen kyllä, että eipä tässä maassa taideta kovinkaan monelle jos kenellekään kirjablogistille arvostelukappaleita tonneittain toimittaa pyytämättä.

Advertisements