Isänpäivälahjontaa. Mansbach: Nyt vittu nukkumaan

Meillä, kuten kaiketi muutamassa muussakin torpassa, juhlittiin ja juhlistettiin tänään isää. 3,5-vuotiaan vaatimuksesta ja hänen visiotaan noudattaen loihdittiin seinälle ”isin nimi, se on ii ja ässä ja sitten vielä toinen ii” ja korttiin tankki, jonka samainen lapsi itse väritti ja paperille liimasi. Hobittimaista toista aamiaista syötiin kahvipöydässä, jota koristivat kinkkutäytteinen voileipäkakkurulla sekä mansikkahilloa täytteekseen saanut kakku, jonka kerman tämä ilkimysäiti maustoi rahkalla mukamas terveellisemmäksi.
Lahjuspuolella edettiin tutulla ja turvallisella KKL-linjalla1. Kahden nukkumaanmenoaikaan uhmatuhmansa valloille päästävän lapsosen huushollissa kirjan valinta ei tuottanut ongelmia, vaikka internetin ansiosta molemmat vanhemmat sen sisältöön Samuel L. Jacksonin lausumana olivat jo tutustuneet. Ricardo Cortésin kaunis, sadunomainen kuvitus takaa sen, että kirjaa voi lapsillekin illalla lukea, kunhan muistaa tietyt perustavanlaatuiset sanastolliset jipot. Huvittavaa ja ehkä hieman huolestuttavaa sinänsä, kirja löytyi lopulta kirjakaupan lasten puolelta, vaikka itse sijoittaisin sen ehkä jonnekin muualle. Näinköhän sitä pitää neuloa itselleen jouluksi löysempi pipo? Joka tapauksessa Mansbachin mahtava Nyt vittu nukkumaan on jokaisen nukkumaanmenoaikaa kauhulla odottavan vanhemman peruslukemistoa – tai ainakin sen pitäisi olla, sillä hurttia huumoria jos jotain tällaisessa elämäntilanteessa kaivataan. Yksi sattumanvarainenkin sitaatti puhunee kirjan puolesta enemmän kuin viisisataakaan ylistyssanaa.
Unten mailla tarhan lapset kaikki tyynni.
Sammakonkaan hyppy lennä.
Et helvetti soikoon mene enää vessaan.
Tutumaan voit vittu mennä.”
1) Kirja, Kalsarit ja Lautapeli.
Mainokset