Kaikkien aikojen parhaita kirjoja sekä sananen (aika montakin) Kirjamessuista

Amman organisoima Kaikkien aikojen paras kirja -äänestys oli käynnissä viime viikon alulla. Äänestyksen voittaja julkaistaan Kirjakantti-tapahtumassa marraskuussa, ja vaikka en kirjakantteilemaan näillä näkymin pääsekään (surku ja murhe!), tahdoin omalta osaltani varmistella suosikkieni sijoituksia. Kuusi ääntäni päätyivät (aakkosjärjestyksessä) seuraaville teoksille.

1. Brontë, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani. Jane Eyre on yksi parhaista naishahmoista ikinä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ylipäätään erinomainen goottilaissävytteinen romaani ansaitsee ehdottomasti sijoittua äänestyksen kärkipäähän tämän blogistin mielestä.

2. Canth, Minna: Anna-Liisa. Kyseessä ei ole varsinainen suosikkini Minna Canthin tuotannosta, mutta ainoana Canthin tuotannon edustajana piiitkällä kirjalistalla katsoin sen olevan äänen väärtti. Eikä sillä, kyllähän lastensurman ja kielletyn rakkauden kiemuroista mielellään lukee, olkoonkin näytelmämuodossa. (En yleensä erityisemmin nauti näytelmien lukemisesta.)

3. Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli. Koskettava, kaunis kertomus, joka on listalla lähinnä kaunokirjallisten ansioidensa vuoksi, vaikka toisaalta pidin (ja pidän) ensiarvoisen tärkeänä, että lastenkirjojakin huomioidaan. Olen tähän päivään asti salaa sisälläni ollut katkera, ettei mieheni taipunut kielteisessä kannassaan, kun yritin lobata esikoisemme nimeksi Joonatania, vaikka tytölle kelpasi Ronja. Ryökäle.

4. Ian McEwan: Sovitus. Kirja kosketti varsin perusteellisesti ensimmäisellä lukukerralla. Toisella ja kolmannella lukukerralla se aukeni aina vain enemmän. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani paitsi maton jalkojen alta vetävän loppuratkaisun myös upeiden henkilöiden ja kielen ansiosta.

5. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi. Pohdin pitkään ja hartaasti, annanko ääneni pienelle avaruuspojalle vai Lindgrenin veljeksille. Perustelut ovat (nimiosuutta lukuun ottamatta) samat koskettavuuden ja kauneuden osalta. Pikku prinssi on kuitenkin aikuiseen makuun ehkä hieman sopivampi teos – ja koska en lopulta osannut näiden kahden välillä päättää, ääni meni (ansaitusti) molempiin osoitteisiin. Surkuhupaisana anekdoottina kerrottakoon, että olen lukenut Pikku prinssin ranskaksi, vaikka en ranskaa varsinaisesti osaakaan.

6. J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta. Kukaan minut pidempään tuntenut tahi blogiani tovia kauemmin seurannut tuskin yllättyy tästä valinnasta. Taru sormusten herrasta ansaitsee äänen, koska se on Taru sormusten herrasta. Piste. (Tolkien-hehkutuksiani voi lukea mm. täältä.)

Tämä kirjablogin naputtelija odottelee jo innosta piukassa ensi viikon lopulla olevia Helsingin Kirjamessuja. Lippu polttelee jo takataskussa ja huomisen palkkapäivän kunniaksi pitäisi bussilippujakin jo tilailla. Näillä näkymin messuilen tosin vain perjantain(a), sillä torstaille on luvassa töitä ja siipalla on sama kohtalo lauantaina ja sunnuntaina. Enköhän minä tuon yhdenkin päivän aikana ehdi silti tarpeeksi rahaa polttaa kierrellä ja kuunnella. Varsinainen messutärppipostaus luvassa ensi viikon alkupuolella, tällä viikolla ajattelin keskittyä tylsästi kirjoittelemaan kirjoista. Joulu, tuo juhlista työläin, jo hieman verottelee aika- ja energiapuolella luku- ja blogausharrastusta. 71 päivän päästä on joulurauha jo julistettu, ja minun jokavuotinen ”Tänä vuonna teen itse joululahjat!”-päätökseni stressaa jo nyt. :D

Advertisements