Tóibín: The Testament of Mary

Colm Toíbín oli minulle vielä lukumaratonin aikoihin uusi tuttavuus. The Testament of Mary valikoitui mukaani pääkirjastosta paitsi pikkiriikkisen kokonsa myös ex-teologiminääni kutkuttelevan nimensä ja takakansitekstinsä vuoksi. Katua en ole ehtinyt. Kirja ei ollut helppo luettava, enkä kristittynä välttämättä aivan kaikesta1 ole kirjan kanssa samoilla linjoilla, mutta siitä huolimatta se on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani mokomista.

Toíbín maalaa lukijalleen provosoivan kuvan Jeesus Nasaretilaiseksi kutsutun miehen äidistä, johon meidän länsimaisessa kulttuurissamme usein Neitsyt Mariana viitataan, ja millainen kuva se onkaan! Katolilaisuuden ja ortodoksisuuden Maria-kultit jäävät kaikessa hohdossaan vähän häviölle riisutun luterilaisen elämänkatsomuksen omaksuneen lukijan silmissä, kun vertailukohtana on Toíbínin kuvailema inhimillinen ihminen, vanha nainen, jonka sanoista väännetään rahan ja vallan kiilto silmissä loistaen valheelliset kertomukset Jeesuksen neitseellisestä sikiämisestä, ristinkuoleman vaiheista sekä tietenkin siitä tärkeimmästä, ylösnousemuksesta. Kirja antaakin Jeesuksesta varsin epäimartelevan, epäluonnollisen luonnollisen kuvan kaikessa ihmisyydessään.

[Time] turns a baby who is so defenceless into a small boy, with a boy’s fears, insecurities and petty cruelties, and then creates a young man, someone with his own words and thoughts and secret feelings.

     And then time created the man who sat beside me at the wedding feast of Cana, the man not heeding me, hearing no one, a man filled with power, a power that seemed to have no memory of years before, when he needed my breast for milk, my hand to help steady him as he learned to walk, or my voice to soothe him to sleep.

 

Minä äitinä koen suunnatonta sympatiaa Mariaa kohtaan. Maria, joka loppuun asti yritti kääntää poikansa pään ja pelastaa tämän, mutta joka lopulta jätti lapsensa kuolemaan yksin ja suree häntä niin, ettei pysty edes lausumaan hänen nimeään. Miten ne lapsenryökäleet kasvavatkaan niin äkkiä ja tarvitsevat äitejään päivä päivältä vähemmän? Vähemmästäkin masentuu!

Toíbín kirjoittaa upeasti. Virkkeet ovat monimutkaisia, ja pituutta piisaa, mutta toisaalta ne ovat täydellisessä tasapainossa: jokainen sana on tismalleen oikealla paikallaan. Enpä tahtoisi olla se piruparka, joka The Testament of Maryn suomentamaan joutuu. Sanastoon en kuitenkaan kiinnittänyt erityisesti huomiota, joten mitä ilmeisimmin se ei isompia yllätyksiä, järkytyksiä tai pettymyksiä ole tuottanut.

Lyhyesti sanottuna2The Testament of Mary pukee sanoiksi sekä ateistien epäilyt että kristittyjen kauhukuvat. Minä ymmärsin Marian luona vierailevat miehet evankelistoiksi – tarkemmin sanoen Matteukseksi ja Luukkaaksi, joiden evankeliumeilla katsotaan olevan tuntemattomaksi jäänyt ns. Q-lähde, joka Toíbínin kirjan mukaan saattaisi siis olla Jumalanäiti itse. Tulkintakysymyksiä yhtä kaikki, ja jos vallan rehellisiä ollaan, olen sen verran tykästynyt tähän henkilökohtaiseen tulkintaani ja hypoteesiini, etten vaivaudu edes varmistamaan, osuisivatko ajoitukset kohdilleen: Luukkaan ja Matteuksen evankeliumit ovat valmistuneet sen verran myöhään, että Maria olisi  nykyajankin mittapuulla ollut varsin kunnioitettavassa iässä.

Oli miten oli, kirja on ehdottomasti lukemisen väärtti, mikäli potentiaalinen lukija sattuu pitämään raamatullisesta spekuloivasta fiktiosta ja/tai upeasti muodostetuista englanninkielisistä virkkeistä.

5/5

1) Ts. juuri mistään.
2) Vaikeahan sitä on kuukausia myöhemmin enää kovin pitkästi kirjoittaakaan…
Advertisements