Martin: A Feast for Crows

Alku: ”Dragons,” said Mollander. He snatched a withered apple off the ground and tossed it hand to hand.

George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -fantasiasarja onnistui kolmannessa osassaan koukuttamaan minut sen verran tehokkaasti, etten malttanutkaan odottaa ensi vuoteen ennen neljänteen osaan, A Feast for Crowsiin, tarttumista. Edellisosan tapaan ja sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta poiketen kirja olikin varsin viihdyttävä – liiankin viihdyttävä, jos kysytään vaikkapa lapsiltani, joista nuorempi odotti kärsivällisesti leikkipuiston keinussa lisää vauhtia useamman minuutin, kun äitinsä oli turhan keskittynyt kirjaan…

Martin jatkaa inhorealismiin pyrkivää linjaansa. Useimmiten hän onnistuu tässä varsin mainiosti, kuten yleensäkin, mutta toisaalta erityisesti tietyt naisten ruumiintoimintoihin liittyvät asiat tuntuvat saavan tarpeettoman paljon huomiota. Ehkäpä ne mieskirjailijasta tuntuvat mystisemmiltä, kuin mitä oikeasti ovat.1 Äiti-ihmisenä katsoin sopivaksi huvittua, kun imettävän äidin kohdalla mainitaan kuvauksessa: ”and the sweet smell of her milk”. Kun otetaan huomioon paitsi se, että kyseiset hahmot ovat sillä kohtaa matkustaneet laivalla jo varsin pitkän ajan, jolloin ihan joka tyyppi haisee varsin pahalta, myös se, että rintamaito ei tuoksu makealta kovin kauaa ennen kuin se kuivuu – ja silloinkin sen tuoksu yleensä peittyy muiden eritteiden alle jo hyvissä ajoin ennen, kuin se ehtii kuivua. (Olen imettänyt kuluneesta kolmesta vuodesta yhteensä reilun kahden vuoden ajan, joten luulen muistavani varsin hyvin tämän pikku totuuden.)

Rakenteeltaan kirja vastaa pitkälti sarjan edellisiä osia. Hirmuinen kasa hahmoja, joiden näkökulmasta tarinaa kuljetetaan eteenpäin. Aiemmista kirjoista poiketen GRRM on päätynyt kuitenkin jakamaan kirjan enemmän tai vähemmän kahteen osaan: Daenerystä ei tässä kirjassa tavata laisinkaan, Jon nähdään vain vilaukselta, Tyrionista kuullaan vain huhupuheita2, ja Bran mainitaan suunnilleen sivulauseessa. Muun muassa näiden hahmojen sielunelämää ja vaiheita tutkaillaan seuraavassa kirjassa, joka ajallisesti tapahtuu pitkälti samanaikaisesti A Feast for Crowsin kanssa. Tutusta ja totutusta rakenteesta poikkeamisesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi! – Martin onnistuu lisäämään fantasiamaailmaansa syvyyttä ja uskottavuutta tämän osan aikana ehkäpä enemmän kuin edellisessä kolmessa yhteensä. Allekirjoittanut likipitäen pomppi riemusta saadessaan kasakaupalla lisätietoa Westerosin seitsenjumalaisesta uskonnosta, ja havahduinpa myös pohtimaan, oliko mukaan mahtunut myös vieno viittaus kristinuskoon, sillä kirjassa mainitaan uudestaan A Game of Thronesista tuttu jumalolento nimeltään The Great Shepherd.3

”Korppibileet” eivät aivan yltäneet edeltäjänsä tasolle. A Storm of Swordsin surullisenkuuluisien hääkohtauksien kaltaiset Suuret Yllätysjärkytykset4 jäivät puuttumaan, mikä sinänsä on varsin hyvä asia lukijan mielenterveyttä ja -rauhaa ajatellen. Kirja ei kuitenkaan tuntunut yhtä jankkaavalta, uuvuttavalta ja kertakaikkisen turhauttavalta kuin sarjan kaksi ensimmäistä osaa. En näin julkisesti vieläkään myönnä pitäväni Tulen ja jään laulusta erityisen paljoa, mutta kai minun on myönnettävä sentään se, että ahmaisin kirjanjärkäleen alle viikossa vauhtiin päästyäni: pitkä prologi toimi unilääkkeenä valitettavan hyvin… A Storm of Swords sai asteikollani myös kolmosen, mutta olkoon se vahva lajinsa edustaja, kun A Feast for Crowsin vastaava on sieltä heikommasta päästä.

A Feast for Crows on suomennettu nimellä Korppien kestit, ja sen on kustantanut Kirjava. Sarjan edelliset osat ovat nimeltään A Game of Thrones, A Clash of Kings ja A Storm of Swords, jotka löytyvät blogistani A Song of Ice and Fire -tägin alta.

3/5

1) Tätä käsittelin lyhyesti naputellessani ylös ajatuksiani A Clash of Kingsistä.
2) Varsin julma ratkaisu, kun otetaan huomioon edellisen osan loppuratkaisu, sanon ma!
3) Potentiaalinen rinnastus ei ole kovin imarteleva kristittyjen kannalta, sillä paimenjumaluutta palvova kansa on varsin pelkurimainen.
4) Spoilaamatta paras, mutta kirjan lukeneet (tai telkkarisarjaa seuranneet) tietänevät, mihin viittaan.

Mainokset