Tuhlaajablogistin paluu

Jos ei äiti jaksa lukea, täytyy hoitaa homma ITE! ITE!

Tiedättekö sen tunteen, kun lykkää mitä tahansa tehtävää tuonnemmaksi, mikä aiheuttaa sen, että kynnys tehtävän suorittamiseen kasvaa koko ajan korkeammaksi? Minä kärsin juurikin tuollaisesta ongelmasta tämän armaan, pölyisen kirjablogini kanssa. Kulunut kevät on ollut varsin vauhdikas psyko-fyysisellä puolella, ja kevätpäiväntasauksen jälkeen en ole ehtinyt kirjoille uhrata montaakaan ajatusta tai minuuttia pakollisten iltasatujen lisäksi. Aika tiuhaan meillä on iltaisin kuulunut sellaisiakin kamalia repliikkejä kuin ”Voidaan katsoa Pikku Kakkosen jälkeen yksi jakso Muumia, mutta sitten ei lueta iltasatua!” ja ”Luettaisko taas se juna-Maisa?” Sinänsä kirjablogin hiljaisuus on siis oikeutettua, kun mitään päivitettävääkään ei oikein ole ollut.

Lääkärin kirjallisen varoituksen jälkeen päätin pitää taukoa vähän kaikesta – myös blogeista. Ehdin jopa hetken harkita vakavasti blogiharrastuksen kokonaan lopettamista, ja toisen blogini poistinkin kokonaan. Kirjablogi jäi pölyyntymään, enkä osannut moneen viikkoon edes kaivata mokomaa naputtelua ja näpyttelyä. Sittemmin avasin uuden blogin arkipäiväavautumisilleni, ja nyt pitäisi palata sorvin kirjan ääreen, sillä pollani ja tomumajani alkavat olla sen verran hyvässä kuosissa, että olen jaksanut vähän lukeakin. (”Vähän” tarkoittaa tässä yhteydessä kahta George R. R. Martinin tiiliskiveä.) Lapsetkin ovat saaneet iltasatunsa, useimmiten kaksikin, ja tälle päivälle on suunniteltuna eväsretki minnepä muuallekaan kuin lähikirjastoon parin kilometrin päähän!

Blogi kävi läpi pienen muodonmuutoksen, kuten ovelimmat ehkä huomaavat. Sinänsä suloiset pöllöt vaihtuivat tähdellisempään kuvitukseen. Sisältö pysynee pitkälti samankaltaisena, joskin jatkossa tarkoitukseni on suomennoksia lukiessani mainita myös suomentajan nimi. Melko noloa on, että en aiemmin ole moisia maininnut, olenhan minäkin jossain vaiheessa kääntämistä opiskellut… Top Ten Tuesdayn pariin en taida ainakaan ihan vielä kuitenkaan palata: niin hauskaa kuin listojen vääntäminen kaltaiselleni kontrollifriikille on, en tahtoisi siitä sen enempää kuin (kirja)blogaamisestakaan muodostuvan mitään pakkopullaa. Askel kerrallaan ja muita kliseitä!

Nyt, kun selittelyt on selitelty ja jonkinlaiset suuntaviivat vedetty, on päivittämiskynnys madaltunut mammutin korkeudelta ehkä aasiannorsun tasolle. Sitä paitsi armaalla aviopuolisollani alkoi tänään kesäloma (hurraa! hurraa! hurraa!), joten aikaa lukemiselle ja päivittämiselle pitäisi teoriatasolla olla enemmän. Uskaltaisin ehkä melkein luvata sanan jos toisenkin GRRM:n Korppien kesteistä ennen ensi viikon alkua.

Sitä ennen toivotan kuitenkin ihan jokaiselle lukijalle tasapuolisesti hyvää ja kirjaisaa juhannusta! Me grillailemme ja saunomme kotosalla tänä vuonna, mutta ehkäpä ensi vuonna pääsen anopin mökille riippukeinuun kirjan kera. Koska omat sanani ovat varsin vajavaisia, tyydyn lainaamaan maailman parasta Uunoa – Kailasta siis. Luvassa pari keskimmäistä säettä runosta ”Keskikesällä” (teoksesta Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja, 1922).

Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan. Kurotat kätesi vain
ja kas—se on kesää täynnä!
Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsella muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä
niinkuin sininen silkki.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
Advertisements