Martin: A Storm of Swords

Alku: The day was grey and bitter cold, and the dogs would not take the scent.

Aviomieheni hehkutuksesta ja kehutulvasta huolimatta en ole oikein onnistunut innostumaan George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarjasta, vaikka (hullua kyllä) televisioversiosta pidänkin. Juuri televisioversion viikon päästä alkavan kolmannen tuotantokauden vuoksi tartuin sarjan kolmanteen kirjaan, joka kantaa nimeä A Storm of Swords, sillä onhan kirja luettava ennen filmatisoinnin katsomista. Varauduin henkisesti yhtä raskaaseen rämpimiseen kuin sarjan edellisten, puuduttavien osien kanssa, mutta toisin kävi. Päädyin lukemaan kirjaa yötä myöten jatkaakseni aamukahvin äärellä samalla, kun sokkona syötin pienemmälle aamupuuroa.

A Storm of Swords on edeltäjiään huomattavasti helppolukuisempi. Vaikka henkilöhahmot ovatkin vielä osittain ärsyttäviä, epäuskottavia ja pinnallisia, en enää provosoitunut niin pahasti kuin kahdessa ensimmäisessä kirjassa. Tarina tuntuu edelleen hieman ohuelta, mutta toisaalta juuri tässä kirjassa sattuu ja tapahtuu koko ajan niissä määrin, ettei moiseen ehdi kiinnittää huomiota. Kertojahahmoja ilmaantuu (taas!) lisää, mutta Martin pitää lukijan koukussa varsin mainiosti, vaikka eri juonikuviot tässä vaiheessa varsin toisistaan irtonaisilta tuntuvatkin. Ja ne juonikuviot! Vaikka olinkin sallinut itseni spoilaantua luvassa olevista tapahtumista, löysin itseni silti tuijottamassa varsin järkyttyneenä kirjan sivuja lukulampun valossa. Väkisinkin tuli mieleen ehkä vuosituhansia sitten käymäni kirjoituskurssin ainoa mieleeni jäänyt oppi: Kill your darlings. Konteksti on toki eri, mutta GRRM vaikuttaa omaksuneen kyseisen taidon varsin mainiosti, mikä toisaalta sopii kaltaiselleni onnellisten loppujen inhoajalle paremmin kuin hyvin.

Lähde.

Martinin kerronta on raakaa ja inhorealistista. Sarjan edetessä mukaan alkaa tulla enemmän yliluonnollisia aspekteja, jotka minä niin mielelläni miellän fantasiakirjallisuuteen kuuluviksi: erityisesti lohikäärmeet ilahduttavat allekirjoittanutta, ja Daeneryksen kolmikko vaikuttaa lajinsa esimerkillisiltä edustajilta. Kuolleista nousevat hahmot eivät varsinaisesti minun makuuni kuitenkaan uppoa – enkä viittaa tässä yhteydessä Muurin seuduilla vaikuttaviin jääzombiemörköihin. Kerronnassa vilisevä symbolismi ja tulevien tapahtumien ennustelu hahmojen unien perusteella ovat viihdyttäviä, joskin toistossaan hieman puuduttavia.

A Storm of Swords ei ole millään muotoa täydellinen teos, mutta mukaansatempaava ja viihdyttävä yhtäkaikki. Martinin maailma alkaa avautua toden teolla ainakin tälle lukijalle vasta tämän kirjan veristen sivujen aikana, ja kirja on ehkä juuri siksi sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta ehdottomasti paras. Pohdin naureskellen miehelleni, voisiko mokoma johtua siitä, että tänään aamuyön tunteina päättynyt kuopukseni ensimmäinen elinvuosi on verottanut harmaita aivosolujani enemmän kuin olin kuvitellutkaan, mikä vaikuttaisi loogisimmalta selitykseltä positiivisesta reaktiostani kirjaan. Oli miten oli, uskon vakaasti tarttuvani sarjan seuraavaan osaan vielä tämän vuoden puolella.

Kirja on suomennettu kahdessa osassa nimellä Miekkamyrsky ja sen on kustantanut Kirjava.

3/5

Advertisements