Top Ten Tuesday: 10 ystävänpäiväseuralaista

Minä vietän tänä vuonna ystävänpäivää lapsuudenkodissani työnantajani lasteni kanssa, mikä on sinänsä vallan mainio tapa mokoman päivän viettoon. Minun ja mieheni vuosipäivä on vain muutamaa päivää myöhemmin, joten hempeilyt jääkööt sinne. Jos kuitenkin saisin valita kymmenen ystävänpäiväseuralaista kynttiläillalliselle kirjankansien välistä, ottaisin yhteyttä seuraaviin herrasmiehiin, jotka tähän on listattu aakkosjärjestyksessä.

1. Aragorn. Ei listaa ilman Tolkien-mainintaa. Minä en koskaan ole elätellyt suurempia prinsessahaaveita, mutta Gondorin kuningattareksi ryhtyisin varsin mielelläni. Sinänsä sääli, että Tarun Sormusten Herrasta lisämateriaaleihin ”unohtunut” Aragornin ja Arwenin taru liikutteli teini-Tiin kättä kohti nenäliinapakettia niissä määrin, etten tuota paria malttaisi erottaa – paitsi jos Aragorn muistuttaa sittenkin enemmän Viggo Mortensenia kuin omaa mielikuvaani. Rosoinen sankarikruununperijä on joka tapauksessa nam!

2. Brandon, Christopher. Jane Austenin Järki ja tunteet ei olisi sykähdyttänyt sydäntäni lainkaan niissä määrin ilman eversti Brandonia. Niin ihana (ja ärsyttävä) kuin herra Darcy onkin, eversti Brandon höykyttäisi mokoman maanrakoon. Mikäli tämä kaksintaistelu filmatisoitaisiin niin, että Darcya esittäisi Colin Firth ja Brandonia Alan Rickman, hankkisin itselleni liput eturiviin vaikkapa myymällä jokusen ylimääräisen sisäelimen. Darcyn ohi austenilaisista miehistä kiilaa muuten minun kirjoissani vielä Emman George Knightley.

3. Fraser, James Alexander Malcolm MacKenzie. Diana Gabaldonin Outlander-sarjan miespäähahmo on ehkä hieman kliseisen täydellinen mies muiltakin osin kuin skottiaksentiltaan, mutta kyllä Jamie paremman puutteessa välttäisi. ;)

4. Kalkaros, Severus. Mikäli pari viimeistä Potteria olisivat olleet hieman erilaiset, olisi Remus Lupin kiilannut Kalkaroksen ohi, mutta nyt valitsisin tuon uskollisen Luihuisen. Myös Alan Rickman -fiksaationi saattaa vaikuttaa tähän valintaan, mutta sitähän en ikinä myöntäisi.

5. Levin, Konstantin Dmitrijevitš. Tolstoin Anna Kareninaa lukiessani asetuin heti alkuun ihastukseltaan rukkaset saavan Levinin puolelle, vaikka elokuvaversioissa armastankin Vronskia. Sitä paitsi fiksut miehet, jotka osaavat kirjoittaa, ovat aina mahtavuutta.

6. Nilsson, Karl Oskar. Yksi Vilhelm Mobergin emigranttieepoksen päähenkilöistä on klassinen työväenluokkalaissankari. Työtä pelkäämätön, perhettään rakastava, rohkea miehenpuoli – maaseudulla ison osan lapsuuttaan viettäneen naisenpuolen silmään siis melko täydellinen mies.

7. Rochester, Edward Fairfax. Oi sitä tunteiden paloa ja huokailun määrää, mikä säesti (erityisesti) ensimmäistä kertaa, jolloin Kotiopettajattaren romaania (Charlotte Brontë) luin! Jälkikäteen vähän hävettää mokomaa muistellakaan, mutta kummasti molemmille lapsilleni on pohdittu nimeksi Edwardia, Edvardia tai vastaavaa. Esikoisen kohdalla luovuimme ajatuksesta liikojen Twilight-assosiaatioiden vuoksi, nuoremman kohdalla pidimme pojan nimen antamista tyttölapselle vähän turhan julmana.

8. Turner, Robbie. Kaltoinkohdeltu, väärinymmärretty ja ei mitenkään vähän traaginen hahmo, joka jaksaa sotia  Dunkirkin tietämillä ainoana motivaationaan nähdä taas rakastettunsa. Ah ja voi! Ian McEwanin Sovitus (eng. Atonement) on yksi suurimmista suosikkikirjoistani ikinä eikä vähiten Robbien ansiosta.

9. Valjean, Jean. Victor Hugon Kurjat on minun mielestäni (pirun pitkä) ylistyspuhe juurikin Valjeanille, joka on niin ihanan angstinen ja syvällinen, että meikämutsi on helisemässä joka lukukerralla. Musikaaliversiossa kuitenkin suosin Javertia.

10. Wallander, Kurt. Henning Mankellin poliisimies on niin kertakaikkisen sympaattinen ja aito hahmo, ettei hänestä voi olla pitämättä. Ehkä hieman liian iäkäs herra on minun ystävänpäivädeitikseni, mutta minkäs teet.

Kenet te kelpuuttaisitte seuralaiseksenne?
Advertisements