Hietala: Tulagi Hotel

Alku: ”Jack! Hey, Jack! Wake up, there’s someone to see you.”
”Ohhhh … go away, Martin. I’m dead.”


Heikki Hietalan Tulagi Hotel on hieman hankala tapaus lokeroitavaksi. Siinä rakkaustarina, sotamuistelot ja päähenkilön kasvutarina nivoutuvat yhteen varsin tiukasti, eikä mikään yksittäinen osa-alue tunnu jäävän (ainakaan tämän) lukijan mieleen voimakkaammin kuin toinen tai kolmas. Hietala on tehnyt kattavaa taustatyötä tutustuessaan toisen maailmansodan aikaiseen ja sitä seuranneeseen elämään, minkä leppoisasti etenevän tarinan yksityiskohtainen kerronta todistaa.

Kun tietää lukevansa suomalaista romaania, joka on kirjoitettu englanniksi, tulee väkisinkin kiinnittäneeksi erityishuomiota kieleen. Haaga Helian lehtorina toimivan Hietalan takataskusta löytyy kuitenkin filosofian maisterin tutkinto englantilaisesta filologiasta, mikä osaltaan selittää ns. kolmannen kotimaisen luistavuuden. Aihepiiri ja kirjan miljöö selittävät myös osaltaan kielivalintaa, ja onpa tuossa varmasti markkinointikin mielessä käynyt. Vaikka kieli onkin sujuvaa, tyylillisesti jokin jää kaivelemaan varsinkin dialogissa. En kuitenkaan rohkene väittää Tulagi Hotelin olevan sinänsä tyylillisesti kehno, vaikka itse olisinkin toisenlaisiin ratkaisuihin päätynyt. Ainoana selkeänä tyylirikkona pidän tekstiin jäänyttä pientä, satunnaista toistoa sekä tuotemerkkien ja valmistajien roolin korostumista; mielestäni joka yhteydessä ei ole oleellista tietää päähenkilön aurinkolasien olevan Ray-Banit tai lentokoneen moottorin tilavuuden olevan niin ja niin suuri, vaikka se osaltaan muistuttaakin Hietalan asiantuntevuudesta ja pohjatyön laajuudesta.

Tyylillisiä seikkoja isommaksi ongelmaksi muodostui lopulta päähenkilö, Jack McGuire -niminen herrasmies, joka tuntemattomaksi jääneestä syystä ärsyttää minua suunnattomasti. Usein pystyn edes auttavasti samaistumaan päähenkilöön kuin päähenkilöön ilman suurempia hankaluuksia, mutta Jackin pään sisälle en päässyt. Hieman naisellisesti järjenvastaisesti huomasin ärsyyntyväni Jackin näennäisestä täydellisyydestä, mutta seuraavassa luvussa saatoin naputella itselleni muistiin jotain päähenkilön tarpeesta kasvaa aikuiseksi ja lopettaa valittaminen.

Jälkiviisastellen on todettava, etten ehkä ole kaikkein suotuisinta maastoa Tulagi Hotelille: vaikka toinen maailmansota minua silmittömästi kiinnostaakin, lentosodankäynti ei niinkään – ja Tyynenmeren rintama ei juuri nimeksikään. Kasvukertomuksienkin suhteen olen varsin nirso. Goodreadsissa ja Amazonissa kirja on saanut paljon paremmat arvosanat, samoin Maija sai siitä minua enemmän irti. Kelpo kirja kaikkiaan, mutta minuun se ei silmittömän suurta vaikutusta tehnyt.

2/5

P.S. Otin käyttööni uuden, hienon arvostelukappaleet-tägin selkeyden vuoksi – ei sillä, että arvostelukappaleita ainakaan tietoisesti eri kriteereillä käsittelisin tai niitä minulle jatkuvalla syötöllä tyrkytettäisiin.

Advertisements