Top Ten Tuesday: 10 lapsellista suosikkia

Tämän viikon Top Ten Tuesday -aihe käsitteli kevään uutuuksia, joista olen kuitenkin jokseenkin yhtä pihalla ellen enemmänkin kuin se surullisenkuuluisa lumiukko. Valitsen siis poikkeuksellisesti oman aiheen. Koska lastenkirjat ovat olleet arjessani ja ajatuksissani sangen näkyvällä sijalla viime aikoina, listaan tiistai-illan kunniaksi suosikeitani ensimmäiseltä vuosikymmeneltäni.

Opin lukemaan lähteestä riippuen neljä- tai viisivuotiaana, joten ehdin joka tapauksessa lukea varsin hyvän määrän kirjoja ennen kymmenen ikävuoden täyttymistä. Parin korttelin päästä kotoani sijaitsevassa sivukirjastossa kävin lähes viikottain, ensin äidin kirjastokortin kanssa ja koulun aloitettuani oman, hienon kirjastokorttini kanssa. Ihanat kirjastonhoitajat oppivat tunnistamaan minut ulkonäöltä ja nimeltä ja vinkkailivat kirjoja harva se kerta. Ah, nostalgiaa!

1. Boylston, Helen D.: Helena-kirjat. Sairaanhoitajaopiskelija-Helenasta kertovia kirjoja en muistaakseni lukenut kaikkia, mutta useamman kuitenkin. Pidin kirjojen tunnelmasta ja aiheesta: aioinhan itse ryhtyä lääkäriksi. (Ja salapoliisiksi, opettajaksi, eläinkaupan myyjäksi, lohikäärmeenkouluttajaksi ja…) Kirjoihin minut tutustutti serkkuni, joka on kirjan sankarittaren kaima. Huvittava sattuma on se, että tyttäreni ja samaisen serkun kummitytön nimi on samaa kantaa kuin Helena.

2. Ende, Michael: Tarina vailla loppua. Muistan lainanneeni kirjan ensimmäisellä kesälomallani koulusta, koska se oli niin silmittömän paksu. Miten paljon voisinkaan kerskua luokkakavereilleni luettuani kesälomalla viisisataasivuisen kirjan. Kirjan juonesta en enää muista paljoakaan, mutta yksittäisiä välähdyksiä kotipihasta, nurmikolle levitetystä valkoisesta viltistä ja vesipullosta on sitäkin enemmän.

3. Keene, Carolyn: Neiti Etsivät. Kun aloin valittaa kuvakirjojen tylsyyttä ja lapsellisuutta esikouluiässä, äitini vinkkasi Neiti Etsivistä, joita oli itsekin lukenut tyttönä. Jäin täysin koukkuun ja aloin suunnitella uraa salapoliisittarena kaikella kuusivuotiaan tarmolla.

4. King, Colin: Salapoliisin käsikirja. Listan edelliseen kohtaan liittyen tahdoin perehtyä salapoliisiuden ytimeen. Kirja aiheutti yhden suurenpuoleisen taistelun minun ja vanhempieni välillä, kun olisin tahtonut järjestää huoneeni uudestaan kirjan antaman salapoliisin toimiston mallin mukaan, mutta kumpikaan kutkaleista ei suostunut siirtoavuksi!

5. Kunnas, Mauri: Kaikkien aikojen avaruuskirja. Kunnaksen ihanan yksityiskohtainen kuvitus sai minut tajuamaan, että kuvakirjatkin voivat olla mielenkiintoisia, vaikka onkin iso tyttö ja osaa lukea. Sitä paitsi avaruusaihe oli silmittömän mielenkiintoinen, ja tunsin itseni kovin aikuiseksi pystyessäni keskustelemaan edes jotain siitä isäni kanssa.

6. Lindgren, Astrid: Melukylä-kirjat. Ihastuin kirjojen leppoisaan tunnelmaan ja tutuntuntuiseen miljööseen silmittömästi. Tavallaan syytän juuri Lindgreniä ja Melukylän lapsia siitä, että päädyin lukemaan ruotsia yliopistotasolla.

7. Morris: Lucky Luke -sarjakuvat. Arvoin pitkään Asterixin ja Lucky Luken välillä, molemmille kun ei listalla ollut sijaa, mutta Villi länsi -villitykseni ansaitsee tulla mainituksi tässä kohtaa. Luin rinnan mökiltä löytämiäni Morgan Kaneja (jotka eivät ehkä olleet parasta mahdollista luettavaa alle kymmenvuotiaalle, mutta eipä minusta tämän viallisempi onneksi tullut) ja Lucky Lukeja ja kerjäsin isää opettamaan minut ampumaan revolverilla ja tekemään lassosolmun.

8. Polva, Anni: Tiina-kirjat. Olen ehkä vieläkin vähän katkera siitä, että Helena-serkun nimikkokirjat olivat mielenkiintoisempia, mutta ainakin minun kaimani kirjoja on enemmän! Luin koko sarjan aikanaan läpi hampaat irvessä silkalla tahdonvoimalla, mutta aikuisena lukemistani yksittäisistä kirjoista olen nauttinut.

9. Tolkien, J. R. R.: Lohikäärmevuori. Tämä kirja kuului alkujaan samaan kategoriaan kuin Tarina vailla loppua: paksu kirja, jonka lukemisella voisi kerskailla! Pidin kuitenkin tarinasta ja päädyin lukemaan kirjan useampaan otteeseen ala-asteikäisenä. En kuitenkaan ymmärtänyt kyseessä olevan Tarun Sormusten Herrasta esiosa ennen kuin lukiessani ensimmäistä kertaa Hobitin rippikouluikäisenä – olkoonkin, että Tarun olin silloin lukenut jo useamman kerran.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä:
 
10. Kaikki dinosauruskirjat. Koska oikeasti mikään ei voi olla siistimpää ja mielenkiintoisempaa kuin dinosaurukset. Yritän kaikin voimin saada esikoistani innostumaan dinoista, mutta toistaiseksi moottoriajoneuvot vetävät pidemmän korren…
Advertisements