Top Ten Tuesday: 10 kirjallista tavoitetta alkaneelle vuodelle

Joulu tuli, joulu meni – tai niinhän ne nykyään sanovat, että loppiaiseen loppuu joulu. Meilläpäin sen vei ainakin minun lapsuudessani Nuutti noin viikkoa myöhemmin, mutta eipä se niin nöpönuukaa ole.

Blogi palaa joka tapauksessa joululomaltaan juuri nyt Top Ten Tuesday -rumbaan. Aloitan vuoden seuraamalla kiltisti The Broke and the Bookishin listaa, jolla houkutellaan tällä viikolla listaamaan kirjallisia tavoitteita alkaneelle vuodelle. Suurin osa liittyy lukemiseen, mutta koska kirjallinen on yhtä monitulkintainen sana kuin alkukielen bookish, pari viimeistä kohtaa heittävät minut lukukokemuksen toiselle puolelle, kirjoittamaan (ja vähän kuvittamaankin).

1. Saada luetuksi vähintään 40 kirjaa. Viime vuonna tapahtui kaikenlaista isäni kuolemasta kuopukseni syntymään (ajallisesti näiden elämän ääripäiden välillä tosin oli vain viikko), ja pari pidempää lukutaukoa pääsi vähän väkisinkin tunkemaan kalenteriin. Sain kuitenkin luettua kolmekymmentä kirjaa, mikä on kuusi kertaa enemmän kuin vuonna 2011. Määrä ja laatu ovat usein kääntäen verrannollisia, mutta tänä vuonna pyrin kuitenkin lukemaan hieman enemmän.

2. Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haaste. Tästä kirjoitin jo omassa merkinnässään ja oma sivukin olisi tarkoitus projektille naputella lähiaikoina, joten tässä kohtaa en tähän sen kummemmin pureudu. Niin, paitsi että ehkä hymähdän, että olisi kannattanut ehkä tutustua valitsemieni teosten sivumääriin. Esimerkiksi nyt luvussa oleva Utrion Vaskilintu on käsivarttani paksumpi, ja kun ottaa huomioon, miten vaikea minun on päästä lukemaan ”paperikirjoja”, on suoranainen ihme, että kirjasta on jo puolet luettuna.

3. Joulun alla listaamieni kirjojen lukeminen. Sinänsä huvittavaa, miten samanlaisia aiheita TTT-listauksessa on näin lähekkäin. Joulun alla listasin kymmenen lukuprojektia alkaneelle vuodelle. Nähtäväksi jää, miten monta noista jää saavuttamatta, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

4. Luen esikoiselle muutakin kuin niitä iänikuisia Maisoja – vaikka sitten väkisin – ja muutenkin kuin nukkumaanmenoaikaan. Koska kotiäidin elo ja olo on yllättävän hektistä, isoveljelle lukeminen on tällä hetkellä painottunut iltaan ja nukkumaanmenoaikaan. Yleensä siinä vaiheessa iltasadun lukija on jo sen verran väsynyt itsekin, että valitsee helpoimman vaihtoehdon: iloisen ja lyhyen kuvakirjan, jossa varsinaista lukemista on vähemmän (ja jotka poika osaa käytännössä ulkoa) ja kuvissa sitäkin enemmän tutkittavaa. Lupaan parantaa tapojani tällä saralla, vaikka sitten juomalla kupin kahvia juuri ennen lasten nukkumaanmenoa ja kiinnittämällä ikiliikkujalapsen nippusiteillä ja ilmastointiteipillä nojatuoliin päivälukuhetken ajaksi.

5. Ujutan kuopuksen mukaan satuhetkiin jollain ilveellä. Tyttö on samaa elohopeatyyppiä kuin veljensä aikanaan, eikä pysy paikallaan edes nukkuessaan. Lisäksi hänen mielestään kirjoja tulee nauttia oraalisesti – siis hänen suunsa kautta. Kirjafanaatikkoäitinsä ei oikein arvosta neidin papier mache –kirjatuunauksia, joten toistaiseksi plikka on saanut tyytyä kuuntelemaan satuja turvallisen välimatkan ja korkeuseron päästä. Toivottavasti viikkojen vieriessä pieneen pääkoppaan tulee vähän järkeä ja malttia…

6. Alan pitää kirjaa (!) myös lukemistani lastenkirjoista ja lasten mielipiteistä niistä. Tämä oli suunnitelmissani jo blogia aloittaessani, mutta syystä tai kolmannesta lastenkirjaraportit ovat jääneet kovin vähälle. Varsinaista lastenkirjablogia en kuitenkaan aio perustaa, vaan satunnaisesti raportoida jollain tapaa teemoittain viime aikojen löydöistämme.

7. Luen enemmän runoja. Viime vuonna luin runoja harvinaisen vähän – käytännössä en ollenkaan. Syy löytyy vuoden 2011 syksystä ja brittikirjallisuuden kurssista, jolloin sain yliannostuksen runoutta. Tähän on onneksi tulossa muutos jo tämän listan kakkoskohdan myötä, mutta muutenkin voisi hieman skarpata.

8. Tutustun äänikirjoihin. Tähän asti olen äänikirjoja vältellyt. Olisi helppo syyttää keskosuuden aiheuttamaa kuulonalentumaa, mutta oikeasti kyse on yksinkertaisesti siitä, että nykyään pyrin nauttimaan harvoista hiljaisista hetkistä mahdollisimman tehokkaasti. Äänikirjat olisivat kuitenkin sopivaa taustaääntä kotihommien yhteyteen, joten miksipä en edes kokeilisi?

9. Alan siirtää päässäni muhivaa tarinaa paperille ja/tai näytölle. Nupissani on jo pari vuotta muhinut kummallinen post-melkein-apokalyptinen, lähes utopistinen dystopia-viritelmä ripauksella Ilmestyskirjaa ja Orwellin Vuonna 1984:ä. Lupasin taannoin miehelleni luonnostella juontani – tai pikemminkin maailmaa, johon jokin juoni pitäisi sijoittaa – kirjalliseen muotoon ihan vain hänen luettavakseen.

10. Kirjoitan (ja kuvitan) lapsilleni kirjat – tai edes kirjan – joululahjaksi. Tämä oli oikeastaan jo viime vuoden projekti, mutta muutto ja vesirokko-operaatio veivät viimeisetkin mehut joulun alla. Tänä vuonna otan itseäni niskasta kiinni ja teen esikoiselle ”vauvakirjan” hänen ensimmäisistä kolmesta vuodestaan (kunhan ne toukokuussa tulevat täyteen) ja samoilla postikuluilla voisin tilata vielä nimeämättömästä valokuvafirmasta itsekuvitetut ja -kirjoitetut joululahjakirjat lapsosilleni. Yrittää voi ainakin.

Mainokset