Nummelin: Hallusinatsioneja

Alku: Suomalaisen kauhukirjallisuuden historia on pitkä mutta ohut. Se on lähes yhtä pitkä kuin suomenkielisen kaunokirjallisuuden historia ylipäätään, ja kokonaiskuvaa voi täydentää ruotsiksi kirjoitetulla ja ilmestyneellä kirjallisuudella.

Minä en ole millään muotoa kauhusta nauttiva ihmisolio, kuten aiemmin jo kerroinkin, mutta vanhat kotimaiset kauhukertomukset kuulostivat aivan liian mehukkailta jätettäväksi lukematta. Hallusinatsioneja: Vanhoja suomalaisia kauhutarinoita on komea kokoelma kotimaisia kauhuklassikoita, joita ovat kynäilleet niin Jaakko Juteini, Zachris Topelius kuin Aleksis Kivikin. Isojen kirjailijanimien tuntemattomampien töiden maailmaan lukijan johdattaa kirjan toimittaneen Juri Nummelinin erinomainen johdanto, ”Vanhan kauhukirjallisuutemme lyhyistä kukoistuskausista”, joka syventää sopivasti lukukokemusta kertomalla paitsi suomalaiskauhun historiasta myös tarinoiden kirjoittajista.

Hallusinatsioneja koostuu kymmenestä kokonaisesta tarinasta ja lisäksi kavalkadista otteita Jaakko Juteinin teoksesta Kummituksia, elli Luonnollisia Aavis-juttuja Valistuksen lisäksi. Lyhykäisesti ja wapaasti Saksan kielestä Suomeksi tulkitut. Kuten Juteinin teoksen nimihirviö antaa ymmärtää, suurin osa tarinoista on juurikin sitä ah-niin-tylsää, valistavaa sorttia, jossa kaikelle löytyy luonnollinen selitys. Mukaan mahtuu kuitenkin myös muutama tarina, joissa yliluonnollinen vetää pidemmän korren. Nämä tarinat pelastivat lukukokemuksen minun kannaltani. Ei sillä, ettäkö lyhyitä, valistavia kertomuksia olisi ollut mahdottoman tylsä lukea, mutta osa tarinoista olisi saanut olla pelottavampiakin: kauhun, fantasian ja sadun välinen raja on ajoittain häilyvä, kuten vaikkapa Aleksis Kiven kirjoittama ”Vuoripeikot” tässä kokoelmassa näyttää.

Hallusinatsioneja on sinänsä varsin kelpo luettavaa, mutta sen kummempia ajatuksia kirja ei missään vaiheessa onnistunut herättämään. Minä en (edelleenkään) ole kovin otollista maaperää novelleille ja muille lyhyille tarinoille, mikä osaltaan varmasti painoi arvosanaani kirjalle alaspäin. Kaikkiaan teos on tutustumisen arvoinen, mutta en ole aivan varma, kannattaako tämän nimenomaisen genren – vanhojen kauhutarinoiden siis – kohdalla ehdottomasti suosia suomalaista. Muualta voisi löytyä jotain kauhistuttavampaa.

3/5

”Hallusinatsioneja” on nähty myös Morren maailmassa.

Advertisements