Top Ten Tuesday: Vaan kuinkas sitten kävikään?

Joulu tulla jolkottaa, ja niin joutuu tämäkin äiti monien kohtalotoveriensa kanssa jättämään (muka) vähemmän olennaiset vapaa-ajanviettotapansa (kuten vaikka bloggailun) syrjään ja puurtamaan yötä myöten jouluvalmistelujen parissa. Ei sillä, että tänä vuonna yrittäisin ylisuorittaa kuten parina menneenä jouluna, mutta olisihan se kiva, jos nuo viimeiset muuttolaatikot katoaisivat nurkista, jotta se (muovi)kuusipuu saataisiin jonnekin sopimaan, ja kaipa sitä pari pakettiakin pitäisi penikoille paperiin pyöräyttää… Ai, että jouluruokiakin? Eipä liene ihme, että normaalisti lukemiselle pyhittämäni hetket kuluvat nyt reseptejä ja virkkuuohjeita selaillen sekä erinäisiä kuumia juomia hörppien…

Tämän TTT-listan myötä julistan siis blogiin joulurauhan kaiken ”ylimääräisen” hapatuksen osalta (joskin varaan itselleni oikeuden sen rikkomiseen). Lukemastani pyrin kirjoittamaan kuten tähänkin asti, mutta listojen pariin palaan vasta ensi vuonna. Joulutoivotukset tulen toki toivottamaan vielä likempänä.

Ensi vuoteen liittyy listakin! Tarkoituksena on asettaa jonkin sortin raamit ensi vuoden lukupyrkimyksilleni. Nähtäväksi jää, miten äiteen käy. Näkyvimpänä teemana lienee vanhojen suosikkien uudelleen lukeminen – sen puoleen urakan luulisi taittuvan helposti. Tuttua tekstiä kun lukee huomattavasti uutta ja ihmeellistä sutjakkaammin.

1. Austen, Jane: koko tuotanto. Teinivuosieni suursuosikki on viime vuosina jäänyt jokseenkin täysin syrjään. Tapaan syyttää tästä yksinkertaisesti sitä, että kasvoin aikuiseksi. Nähtäväksi jää, jaksaako Austen yhä kiinnostaa, kun niskaan ei ole hengittämässä brittikirjallisuutta käsittelevän yliopistokurssin tiukka aikataulu.

2. Eddings, David: Belgariad. Kun lähikirjaston (ja -kirjakaupan) Tolkien-valikoima oli kahlattu tarpeeksi monta kertaa läpi, oli keksittävä jotain uutta luettavaa. Fantasiavaihde oli jäänyt silmään, ja serkkuni (joka oli ja on parhaita ystäviäni) suositteli Belgarionin tarua. Sen jälkeen taru on tullut luettua useampaan kertaan – joskaan ei likemmäs kymmeneen vuoteen.

3. Gabaldon, Diana: Written in My Own Heart’s Blood. Yllätys! Tai sitten ei… Aviomiesparkani joutuu jo nyt kuuntelemaan ahdistuneita pohdintojani siitä, pitäisikö minun ostaa kirja e-versiona heti ilmestymiskellonlyömällä, jotta pääsisin lukemaan sitä välittömästi, vai pystynkö jotenkin odottamaan viikon tai kaksi saadakseni paperille painetun version näppeihini.

4. Harris, Robert: Pompeiji. Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, Harrisin tuotantoon tahdon tutustua laajemmin. Pompeiji vaikuttaisi sopivalta jatkolta Fatherlandille: yhdestä suuresta kiinnostuksenkohteesta (Natsi-Saksa) toiseen (antiikin Rooma).

5. Mankell, Henning: Den orolige mannen. Olen tietoisesti vältellyt viimeisen Wallander-kirjan lukemista kuultuani puolivahingossa, miten se loppuu. Josko vihdoin tänä vuonna uskaltaisin kirjan ottaa luettavakseni…

6. Martin, George. R. R.: A Storm of Swords. En erityisemmin ole tykästynyt A Song of Ice and Fireen, mutta pakkohan tämä kirja on lukea ennen televisioinnin katsomista. Ehkä tämä on juuri Se sarjan osa, joka saa minutkin koukuttumaan sen sijaan, että haukottelisin itseni toistaitoiseksi. Joohan?

7. Oksanen, Sofi: Puhdistus. Arvoin pitkään, kehtaanko julkisesti myöntää, etten ole ikipäivänä lukenut Oksaselta ainuttakaan teosta. Näemmä kehtaan. Olen kuullut niin silmittömän monta mielipidettä Oksasen Finlandia-palkitusta teoksesta, että voisin vihdoin yrittää muodostaa omanikin.

8. Rowling, J. K.: Harry Potter -sarja. En ole koskenut Pottereihin muuten kuin muuttojen (ja pölynpyyhkimisoperaatioiden) yhteydessä sitten sarjan viimeisen osan lopun aiheuttaman yökötyspettymyksen. Josko pystyisin vihdoin ylittämään inhoni ja lukemaan kirjat aikuisin silmin ja koko juonen tuntien.

9. Tolkien, J. R. R.: Keskimaa-kirjat. Nuorena, notkeana ja fanaattisena tapasin lukea Tarun Sormusten Herrasta vuosittain (joskus useamminkin). Nyt edellisestä lukukerrasta on hujahtanut kolme kokonaista vuotta! Lienee siis aika kerrata ja muistella, mikä sarjasta niin mahtavan tekikään. Hobitti olisi tarkoitus tutkia jo tämän vuoden puolella ennen elokuvan katsomista.

10. Raamattu. Teos, jota pidetään länsimaisen sivistyksen kulmakivenä ja monena muuna kliseisenä sanarimpsuna. Minä tapaan lukea koko tiiliskiven läpi parin-kolmen vuoden välein pikkuhiljaa. Nyt älypuhelinaikakaudella tuon luulisi käyvän vielä helpommin!

Mainokset