Top Ten Thursday: 10 uutta tuttavuutta vuodelta 2012

Tällä viikolla vietämme Top Ten Thursdaytä, sillä tiistai-iltana allekirjoittanut löysi itsensä istumassa tietokoneen äärellä puolivalmis lista edessään, rintatulehdustason kuumelukemissa ja sangen kiukustuneena koko blogaushommaan. Kotvan kuluttua iski valaistuminen (ja Burana alkoi purra), ja tajusin, ettei minun ole mikään pakko päivittää listaa juuri tiistaina – tai ollenkaan. Koska listailu kuitenkin on sangen mukavaa, päätin palata asiaan viikon toisena t-päivänä, torstaina. Tässäpä sitä siis ollaan!

Vuosi alkaa vedellä viimeisiään, ja koska poikkeuksellisesti tänä vuonna olen lukenut (hädin tuskin) yli kymmenen kirjaa, pystyn tähän The Broke and the Bookishissa annettuun aiheeseen tarttumaan. Otan mukaan listaani kuitenkin myös lapsilleni luetut kirjat, jotta homma ei turhan helpoksi kävisi. Luvassa on siis kymmenen uutta suosikkia menneeltä vuodelta – sekä kirjoja että kirjailijoita.

Kirjailijan mukaisessa aakkosjärjestyksessä eteenpäin, mars!

1. Cousins, Lucy: Maisa-sarja. En muista tutustuneeni Maisaan omassa lapsuudessani muuten kuin satunnaisia televisiosarjajaksoja vilkuilemalla – ja silloinkin olin jo sarjan seuraajaksi sangen yli-ikäinen, alakoulussa vähintään. Poikaani, joka vasta tämän kalenterivuoden aikana on malttanut pysyä paikallaan kirjan (tai minkään muunkaan) parissa, simppeli ja värikäs kuvitus uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kirjastojen Maisa-valikoima on jo niin läpeensä kaluttu, että äiti-ihminen joutuu itse keksimään kertomuksia Maisan, Nipan, Tellun, Artun ja muiden seikkailuista.

2. Gabaldon, Diana: Outlander-sarja. Tämä tuskin yllättää yhtäkään lukijaa, sillä Gabaldonin nimi taitaa vilahtaa jokseenkin kaikilla TTT-listoillani. Sairaanhoitaja-Clairen ja kumppaneiden seikkailut 1700- ja 1900-luvuilla tempasivat minut mukaansa sangen sutjakkaasti, joskin myönnettävä on, että sarjan laatu on laskenut kuin se surullisenkuuluisa lehmän häntä. Seuraavan, ensi syksynä (toivottavasti) ilmestyvän osan pitäisi olla sarjan viimeinen.

3. Harjanne, Maikki. Omassa lapsuudessani tutustuin muutamaan Minttu-kirjaan, mutten muista niistä isommin pitäneeni: naapurin meitä pieniä kiusannut tyttö kun oli nimeltään niin ikään Minttu. (Ihan loogista, eikö totta?) Vieläkään en Mintuille isommin lämpene, mutta Vanttu voitti minut puolelleen – ja Harjanteen ihastuttava piirrostyyli varmisti, että fanipuolella pysyvät sekä äiti että poika.

4. Harris, Robert. Luin Harrisin Fatherland-opuksen syksyllä, ja tykästyin kovin herran kirjoitustyyliin. Ensi vuonna otan varmasti asiakseni ainakin kirjailijan antiikin Roomaan sijoittuviin teoksiin tutustumisen.

5. Hawking, Stephen. Minä, humanistien humanisti, en vain ymmärtänyt lukemaani vaan myös nautin siitä Ajan lyhyttä historiaa ihmetellessäni. Luettavien listalla polttelee jo kokonainen keko miehen tuotantoa – silläkin uhalla, etteivät ne ole ihan yhtä helppolukuisia.

6. Kruusval, Catarina: Ellen-kirjat. Sydäntäsärkevän kauniisti kuvitettuja, mukavia lastenkirjoja. Ellenin kukkakirja oli erityisesti äidin mieleen, poika piti Ellenin omenapuusta. Tytär ei vielä ole sanonut kirjoihin liittyen muuta kuin: ”Guugi!”, mutta koska hänen nimirimpsustaan löytyy myös kirjan nimisankarittaren nimi, eiköhän hänkin kirjoista pidä.

7. Reynolds, Alastair. Taivuin viimein ja nappasin hyllystä itsenäisen romaanin eräältä mieheni suosikkikirjailijoista. Suureksi järkytyksekseni pidin kirjasta kovin. Toisaalta eipä tuon sinänsä olisi pitänyt yllättää, sen verran yhtenevät maut minulla ja miehelläni on. Oli miten oli, Century Rain toimi vallan mainiosti, joten ensi vuonna täytynee tarttua ”Reiskan” muihinkin teoksiin.

8. Rowling, J. K.: The Casual Vacancy. Varsin ristiriitaisen vastaanoton saanut kaikkien Potteristien äidin ensimmäinen ”aikuisten kirja” oli minun mieleeni. Ei mitenkään maailmaa mullistavan hyvä teos, mutta sangen sopivaa luettavaa meikäläisen makuun kuitenkin. En minä Anna Kareninankaan henkilöhahmojen määrää säikähtänyt, joten miksi tässäkään. ;)

9. Tolkien, J. R. R. Olen lukenut itseni tolkienistiksi jo hyvän tovin, mutta viime vuosina miehen maailmojen mahtavuus on päässyt unohtumaan. Tajusin hiljattain, etten ole lukenut Tarua Sormusten Herrasta sitten joulun, jona odotin esikoistani – kolmeen vuoteen siis! Aiemmin tapasin kahlata tiiliskiven läpi suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi vuosittain. Uusi tuttavuus Tolkien ei siis ole, mutta olen herran kirjeenvaihdosta koottua teosta lukiessani ikään kuin löytänyt rakkauteni uudestaan. (Em. teoksesta on muuten jäljellä viitisenkymmentä sivua, eli tekstiä mokomasta ilmestynee tänne lähipäivinä.)

Viimeisenä muttei vähäisinpänä ”tehtävänannon” rajoja venyttäen:

10. Suomalaiset kirjablogit. Vuodenvaihteen kieppeillä blogia aloitellessani en osannut arvatakaan, miten mahtavia blogeja sitä tässä maassa aiheesta kirjoitetaankaan, saati sitten, miten kertakaikkisen upeita, hauskoja ja lämpimiä ihmisiä niiden takaa löytyy. Kohotan kuvitteellista karvalakkiani teille, arvon kollegat, ja kiitän menneestä vuodesta! (Teen tämän jo nyt ihan siltä varalta, että parin viikon kuluttua unohdan!)

Advertisements