Top Ten Tuesday: Tio svensk(språkig)a favoriter

Meikämutsi kärsi pienistä teknisistä vaikeuksista, eikä eilisillalle ajastettu top kymppi jäänyt vain ilmestymättä vaan katosi tyystin. Mur! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat. Listassa eilisen svenska dagenin kunniaksi kymmenen ruotsinkielistä suosikkiani, jotka eivät syystä tai kolmannesta mahtuneet kymmenen suosikkikirjailijan listalle.

1. Ferlin, Nils. Yksi kaikkien aikojen suosikkirunoilijoitani. Sopivan pessimistinen minun makuuni, mutta kuitenkin humoristinen välttyäkseen uunokailasmaiselta angstilta. Nisseä tulee käytyä moikkaamassa poikkeuksetta Tukholman reissuilla – kuvassa nuorena, laihana ja brunettina (tekoäly!) armon fuksivuonna 2008.

2. Gardell, Jonas. Herra Gardell on ihanan kantaaottava kirjailija, joka käyttää kertakaikkisen kaunista kieltä lumoten siten lukijansa. Teokset Om Gud ja Om Jesus (suom. Jumalasta ja Jeesuksesta) ovat tällaisen ex-teologin suosikkilistalla.

3. Jansson, Tove. Kuvitteliko joku oikeasti, ettei oikean elämän muumimamma olisi tällä listalla? Tarvitseeko tätä Suomessa edes perustella?

4. Lagerkvist, Pär.  Ruotsalainen Nobel-kirjailija, joka pyörittää useissa teoksissaan kristillisiä teemoja ja hahmoja – joskaan näiden kuviot eivät läheskään aina loksahda yhteen kirkon näkemysten kanssa. Nobel-palkittu Barabbas on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, ja pyrin lukemaan sen jos nyt ei ihan joka pääsiäinen niin vähintään joka toinen.

5. Larsson, Stieg. Mies Millenium-trilogian takaa muistutti minulle kesken klassiseen ruotsalaiskirjallisuuteen keskittyneen lukuvuoden, että viihdekirjallisuuskin voi olla hyvää. Ja hyvinhän Larsson kirjoittaakin! Lisbeth on yksi suosikkihahmoistani ikinä.

6. Lapidus, Jens. Kirjailijaksi ryhtynyt asianajaja kuvaa Tukholman alamaailman kuvioita kovin mukaansatempaavasti.

7. Lindgren, Astrid. Janssonin seuraksi toinen pohjoismaisen lastenkirjallisuuden grand old lady. Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonanmieli ovat jättäneet niin syvän vaikutuksen, että se näkyy (parin mutkan kautta) lasteni nimissäkin.

8. Mankell, Henning. Mies, joka opetti minulle, että dekkaritkin voivat olla hyviä ja ettei dekkarikirjailijaksi profiloituneen kirjailijan tarvitse jämähtää raiteilleen. Suosikkini kantaa nimeä Djup (suom. Syvyys). Viimeistä Wallanderia en ole kylläkään vielä ehtinyt (muistanut) lukea.

9. Södergran, Edith. Suosikkirunoilijoideni top 5 -listalle helpostikin sijoittuva täti, jonka tuotoksia on suomentanut mm. ihana Uuno Kailas.

10. Tikkanen, Märta. Århundradets kärlekssaga (suom. Vuosisadan rakkaustarina) yksin riittää varmistamaan Tikkasen rouvan paikan tällä listalla. Kirpputorilta lähti taannoin matkaan Tikkasen muuta tuotantoa (joskin suomeksi), mutta siihen en ole ehtinyt vielä paneutumaan.

Mainokset