Baxter: Emperor

Alku: It was a hard day when Brica’s baby, Cunovic’s nephew, struggled to be born, a hard, long day of birth and death. 

Stephen Baxterin Emperor päätyi lukulistalleni huomattuani Sivukirjaston Liinan kirjoittaneen kirjasta. Minä ihastuin antiikin Roomaan jo alle kouluikäisenä Asterixeja ahmiessani, ja arvelinkin scifiä, aikamatkailua ja vaihtoehtoista historiaa tähän mielenkiintoni kohteeseen yhdistelevän kirjan päätyvän suosikkikirjojeni joukkoon. Olin väärässä.

 Emperor on sinänsä kelpo kirja, mutta aikamatkailua ja vaihtoehtoista historiaa saati sitten scifiä se ei juuri tarjoile – ainakaan siinä muodossa, missä sitä olisin odottanut. Kirjan rakenne muistutti minua vähän tilkkutäkistä. Vaikka eri osat olivat ymmärrettävästi hyvin toisiinsa linkitettyjä ja muodostivat yhden, selkeästi etenevän juonen, jäin silti kaipaamaan jotain yhtenäisempää. Lisäksi Baxterin kielessä oli jotain, mistä en pitänyt. Ensin arvelin, että kyseessä saattaisi olla tässäkin kohtaa vauhdilla etenevä juoni ja kirjan rakenteesta johtuva henkilöiden pinnallisuus, mistä johtuen en muista kirjasta ainuttakaan hahmoa, josta olisin pitänyt, mutta taisin olla väärässä. Minä pidän monimutkaisemmista lauserakenteista, värikkäämmästä sanastosta, tarkemmasta kuvailusta, kun taas Baxterin teksti oli jotenkin hyppelehtivää ja muistutti välillä sarjatuliasetta, sen verran tiuhaan sanoja ja virkkeitä näytöllä vilisti.

Toisaalta kirja ei ollut millään muotoa inhottava luettava. Se eteni nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin, ja käsitteli teemoja, jotka meidän maailmassammekin ovat yhä ajankohtaisia. Ainakin minä jouduin hymähtämään brigantti-Agrippinan hyökätessä keisari Claudiusta vastaan sanoen: ”Your invasion was brutal. You care nothing for our culture, our identity. You want only the wealth you can extract.” Niinpä niin, noin se taitaa nykyäänkin mennä, mitä nyt öljy on nyky-yhteiskunnalle Claudiuksen havittelemia rikkauksia paljon tärkempää ja kalliimpaa. Kristinuskon synty ja kehitys pilkahtelevat taustalla läpi tarinan, kunnes loppuvaiheessa päästään Konstantinus Suureen ja kristinuskon alkavaan voittokulkuun. Aiheesta kiinnostunut lukija (kuten vaikkapa allekirjoittanut) vallan nautti näiden viittausten metsästämisestä, mutta mitään uutta ja mullistavaa tältäkään saralta en saanut irti.

 Time’s Tapestry -sarjan ensimmäinen osa on siis kaikkiaan ihan luettava kirja, muttei kuitenkaan sitä, mitä minä olisin odottanut ja toivonut. En usko, että jatkan sarjan lukemista. Minulle kun on oikeastaan aivan sama, mitä hahmoille tai mystiselle Ennustukselle tapahtuu. Jos yksikään hahmoista olisi herättänyt minussa ärtymyksen lisäksi muita tunteita, saattaisin olla valmis tarttumaan myös seuraaviin osiin.

 2/5
Mainokset