Flashmob plagiointia vastaan.

Mikäli eilinen juonitiivistelmä Anne Frankin päiväkirjasta kuulosti hieman oudolta, vika ei ole lukijan muistissa tai sisälukutaidossa. Kyseessä oli nettiflashmob, jossa parikymmentä kirjablogistia julkaisi hieman vääristellyn kirja-arvion – minä siis heidän joukossaan. Tarkoituksena oli – ja on – herättää keskustelua blogitekstien plagioinnista (jota esiintyy niin koululaisten kuin ammattilaistenkin suunnissa), havahduttaa opettajia ja vanhempia tajuamaan tilanne – ja tietenkin saada ehkä joskus narautettua joku mutkia oikovia tekijänoikeusrikkuri, joka ehkä palauttaa vääristellyn tekstin opettajalle omana työnään. Kirjablogistien tiedotteessa kerrottiin (muun muassa) seuraavaa:

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina työskentelevät kirjablogistit Kirsi Hietanen ja Minna Rytisaloo ihmettelevät, että monet vanhemmat tietävät lastensa kopioivan tekstejä netistä, mutta eivät pidä sitä vääränä. ”Kun kerran kysyin plagioinnista kiinni jääneeltä oppilaalta, mitä kotona oli sanottu, hän sanoi vanhempien vain todenneen, että älä jää kiinni seuraavalla kerralla”, kertoo Rytisalo. Kouluilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä sen suhteen, miten tekijänoikeusrikkomuksesta kiinni jääneitä oppilaita rangaistaan.

Koko tiedotteen voi käydä lukemassa esimerkiksi Morren maailmassa. Flashmob huomattiin ainakin City.fissä, Dome.fissä, Parnassossa ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Hesarissa, missä meikä-äitiäkin lainattiin (ja räjäytettiin blogin kävijätilastot, pum!). Tempaukseen osallistuneiden blogien merkinnät löytyvät alla olevasta listasta.

Omasta puolestani tahdon vielä korostaa, ettei tarkoitukseni ole millään muotoa vähätellä natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana (ja sitä ennen) suorittamia kauheuksia. Pyrin kunnioittamaan kirjan henkilöitä enkä suostunut kirjoittamaan Annelle kiellettyä rakkaussuhdetta natsisotilaaseen saati sitten Annea natsien vakoojaksi – nämäkin vaihtoehdot kun olivat suunnitteluvaiheessa olemassa. Tahdon kuitenkin huomauttaa, että Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjassa (siinä ihan oikeassa) natsit ovat toki tarinassa mukana, mutta hyvin pitkälti taustapiruina vähän niin kuin he luultavasti olisivat huijausjuoneni kaltaisessa kertomuksessani: suuri, kasvoton, pelottava mörkö, joka ei tyydy vaanimaan vain hämärissä nurkissa vaan saattaa hyökätä kirkkaassa päivänvalossakin. Minä olen aina lukenut kyseisen teoksen kasvutarinana ja historiallisena kuvauksena, jossa kirjoitusajankohdasta ja asetelmasta huolimatta ei sinänsä ole mitään itsessään pyhää, mikä olisi väännellyn version kirjoittamisen estänyt. Vaikka Anne kärsi miljoonien muiden tavoin karmean kohtalon natsien käsissä, uskaltaahan hänen päiväkirjojaan silti kritisoida – vai olenko väärässä?

Oli miten oli, nyt on leikki loppu ja seuraavalla päivityksellä luvassa on vaihteeksi ihan oikea kirja-arvostelu. ;)

Advertisements