Martin: A Clash of Kings

Alku: The comet’s tail spread across the dawn, a red slash that bled above the crags of Dragonstone like a wound in the pink and purple sky.

A Clash of Kings, George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -eepoksen toinen osa, jäänee mieleeni ensisjaisesti yhden sortin rajapyykkinä ja voimainkoitoksena. Tuhannen sivun läpi kahlaamiseen kului minulta lähes puoli vuotta, ja siinä ajassa ehdin paitsi saada yhden lapsen1 myös menettää toisen vanhempani. Kirjan viimeisten lauseiden lausujan tapaan minäkin jouduin hetken epäilemään, selvisinkö kirjasta hengissä sulkiessani kirjan oletettavasti viimeistä kertaa: ”It was not dead, just broken. Like me, he thought. I’m not dead either.

Kirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen kirja jäi. Uusia hahmoja heitetään valtaistuinpeliin mukaan roppakaupalla ja tarinaa tarkastellaan myös uusien hahmojen silmin. Tarina ei enää vaikuta aivan yhtä rikkonaiselta ja sekavalta kuin ensimmäistä osaa lukiessa, mutta hahmojen (tai näiden kuvailun) pinnallisuus häiritsi minua entistäkin enemmän. Myös kirjan naishahmojen epärealistisuus, mustavalkoisuus ja kertakaikkinen kummallisuus jäi vaivaamaan. Jostain syystä George R. R. Martin tuntuu siirtäneen fokuksensa kummallisista seksikohtauksista naisten elämään kuuluviin riemuihin: lähinnä synnytykseen ja kuukautisiin. Kirjan maailmassakin vuotoja luulisi pidettävän luonnollisena ja välttämättömänä osana naiseutta, eikä niistä siten pitäisi ehkä tehdä niin suurta numeroa. Sitä paitsi Valon Herralla (Lord of Light) ei olisi montaakaan papitarta, mikäli varjosotureita synnytettäisiin kirjassa kuvatulla tavalla, sanonpa vain. :D

Tuhatsivuisesta opuksesta suurin osa kului tunnelman virittämiseen ja vasta lopussa alkoi tapahtua – valitettavasti tunnelman virittäminen ei toiminut kovin hyvin ainakaan tämän lukijan kohdalla, vaan nukahdin toistuvasti kirja naamallani jo ennen vauvan syntymää. Mikäli loppu ei olisi tempaissut mukaansa yhtä tehokkaasti kuin se teki, olisin tuskin antanut kirjalle ainuttakaan tähteä. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minä pidän hyvin pohjustetuista tarinoista, mutta itse tarina saisi olla pohjustusta pidempi. Tämän puolivuotisurakan jälkeen tuskin tartun sarjan seuraavaan osaan, A Storm of Swordsiin, ihan heti. Sarjan tarina on hieno, mutta ajoittain tuntui, että kirja pilasi hyvän lukukokemuksen – sen, jonka hankin lueskelemalla A Wiki of Ice and Firea viime syksynä.

Kirja on suomennettu nimellä Kuninkaiden koitos ja Kirjava on julkaissut sen sekä pehmeä- ja kovakantisena osana Tulen ja jään laulua. Kirjan ensimmäisen osan, A Game of Thronesin arvostelin noin kuukausi sitten. HBO:n dramatisointi on Canal+:lla (joka kai vaihtoio juuri nimeään joksikin muuksi) edennyt toisen kirjan loppumetreille.

2/5

1) Tämä selittää myös osaltaan hidasta lukutahtia. Pari kuukautta kului niin, että poikkeuksetta mieluummin nukuin kuin luin, kun siihen tilanne tarjoutui.

Mainokset