Kaaro: Evoluutio

Alku: Eräänä iltana pikku Charles Darwin oli käymässä nukkumaan. Hänen pöytänsä oli täynnä purkkeja ja purtiloita, joissa oli perhosia, kärpäsiä, kuoriaisia, simpukoita ja tuhatjalkaisia.

Meidän pieni perhekuntamme koostuu kahdesta lapsesta, yhdestä agnostikko-ateistista ja yhdestä tunnustavasta kristitystä. Kasvatusajatuksena on, että lapset saavat kuulla molemmat versiot maailman(kaikkeuden) ja elämän synnystä ja päättää sitten itse, kumpaa pitävät mielekkäämpänä, kun taas me aikuiset pyrimme esittämään oman näkemyksemme mukaiset versiot mahdollisimman asiallisesti ja toisen näkökulmaa polkematta. Lasten Raamattuja löytyy eri kokoisia, näköisiä, paksuisia, värisiä ja liberaalisuusasteenkin saa valita melko vapaasti, mutta vastakkaisesta vinkkelistä kertovia lapsentajuisia teoksia on kohtuullisen vähän. Niinpä kirjablogimaailman alkaessa kuhista Jani Kaaron kirjoittamasta ja Väinö Heinosen kuvittamasta Evoluutio-teoksesta, kipitimme mekin verkkokirjakauppaan harvinaisen vauhdikkaasti, ja voi, miten tyytyväisiä olemme ostokseemme olleet!

Jani Kaaro on saanut vajaaseen seitsemäänkymmeneen sivuun mahdutettua uskomattoman paljon tietoa evoluutiosta yleistasolla, geeneistä, elämän synnystä ja ihmisen evoluutiosta. Teksti on värikkyydestään ja viihdyttävyydestään huolimatta pitkälti aivan liian tieteellistä hiljattain kaksivuotissynttäreitään juhlineelle esikoisellemme, mutta Väinö Heinosen hillittömän hieno, paikoitellen hieman maurikunnasmainen kuvitus riemastutti poikastakin. Koelukijana toiminut äitimuori, minä siis, arvosti suunnattomasti hienosti asiat selittävää ja taustoja avaavaa tekstiä – ja pakko kai se on myöntää, että kirja toimi kaltaiselleni humanistille hyvänä muistutuksena siitä, mistä lukion biologian tunneilla puhuttiinkaan. Lisämeriittinä mainittakoon, että kirja esittelee myös eri uskontojen näkemyksiä maailman synnystä eikä unohda mainita, että evoluutioteoriakin on vain teoria1.

Kuten jo mainitsin, kirja sisältää paljon asiaa, joka joiltain osin on vielä sangen monimutkaistakin. Olimme kieltämättä kirjan oston kanssa muutaman vuoden verran etuajassa, kuten jo mainitsinkin. Jäin muutamankin muun lukijan tavoin kaipaamaan lisäsivuja kehyskertomukselle pikku-Darwinista, mutta kaikkea ei kaiketi voi saada. Nähtäväksi jää, intoutuuko pariskuntamme ateistisempi osapuoli kirjan luettuaan kehittelemään omia iltasatuversioita maailmankausista ja ihmis(apinoid)en evoluutiosta vaihteluksi Nooan arkille ja Danielille leijonien luolassa.

Nettisivuillaan Avain hehkuttaa kirjaa lupaaamalla sen vastaavan kaikkeen, mitä emme lapsillemme osaa kertoa evoluutiosta, ja hyvin, hyvin pitkälti kirja tämän lupauksen lunastaakin. Minä uskon kuitenkin kyselyikäisten lasten varsin omaperäiseen logiikkaan, jonka myötä ilmaantuu aivan varmasti kysymyksiä, joihin mikään kirja koskaan ei osaa vastata. Oli miten oli, Evoluutio on kaiken kaikkiaan ihastuttava – ja eittämättä tärkeä lisä jokaisen pikkutiedemiehen ja -naisen kirjahyllyyn. 

4/5

1) Toisaalta niinhän on painovoimakin, eikä kukaan oletettavasti sitä lähde kiistämään…

Advertisements