Martin: A Game of Thrones

Alku: ”We should start back,” Gared urged as the woods began to grow dark around them. ”The wildlings are dead.”

Kyllä vain, myönnetään. Olen myöhäisherännäinen, mitä Martinin tuotantoon tulee. Katsoin pari jaksoa HBO:n kirjojen pohjalta tekemästä sarjasta, jäin koukkuun kuin mikäkin särkikala, ja päätin lukea kirjat hetimiten. ”Hetimiten” tuli vasta puoli vuotta sarjan ensimmäisen kauden viimeisen jakson lähetyspäivän jälkeen, mutta väliäkö tuolla loppujen lopuksi. Luin kirjan muutamassa illassa yllättäen itsenikin: viimeisillään raskaana ollessa oli sangen vaikea löytää edes etäisesti mukavia lukuasentoja. Kaiken huomioon ottaen on jokseenkin yllättävää sekin, että olin kirjaan vähän pettynyt.

Martin juoksuttaa tarinaa eteenpäin kertomalla sitä tiettyjen hahmojen näkökulmista. Sarjan ensimmäisessä kirjassa näitä hahmoja ovat Tyrion Lannister, Daenerys Targaryen, Eddard ”Ned” Stark, (väitetty) lehtolapsensa Jon Snow, vaimonsa Catelyn ”Cate” Stark sekä lapsensa Bran, Sansa ja Arya. Tarina etenee kolmea päälinjaa, joista yksi keskittyy juurikin kirjan nimessäkin mainittuun valtaistuinpeliin, taisteluun kuningaskunnan valtaistuimesta, yksi pohjoisesta lähestyviin uhkiin ja yksi meren toisella puolella menetettyä valtaistuintaan takaisin havitteleviin Targaryenin sisaruksiin. Vaikka tarinan monisyisyys onkin mahtavaa, on se myös ensimmäisen osan suurin heikkous: juoni on rikkonainen, joskin edetessään (oletettavasti) yhtenäistyy, ja ainakin minä koin hahmot valitettavan pinnallisiksi. Toki hahmoista saa enemmän irti kirjassa kuin TV-sarjassa, mutta aika pintaraapaisuksi A Game of Thronesin hahmokuvaus mielestäni jäi. Mieheni oli asiasta täysin eri mieltä, joten olisikin mukava kuulla, miten muut ovat tämän kokeneet.

Kirjasarjaa on kuitenkin vaikea ellei peräti mahdoton arvostella yksittäisten osien perusteella. Täytyisi muistaa ottaa huomioon sarja kokonaisuutena. Silti jäin epäilemään, olisinko kuinka innokkaasti tarttunut sarjan seuraavaan osaan, A Clash of Kingsiin, mikäli televisiosarjan kakkoskausi ei olisi heilunut edessä porkkanana: tokihan sitä olisi mukavampi katsoa, mikäli olisi lukenut kirjan etukäteen. Pieni, ilkeä osa minusta tahtoisi kyseenalaistaa, olisinko jatkanut sarjan lukemista ollenkaan, mikäli en tietäisi odottaa juonen paranevan edetessään.

Kirjasta jäi kovin kaksijakoinen maku. Martinin kieli on mukavan modernia olematta kuitenkaan epäfantasiamaista, liian modernia. Hahmot ovat melko mielenkiintoisia vaikka jäävätkin minun makuuni turhan pinnallisiksi, ja Martinin luoma maailma on ihan yksinkertaisesti sanottuna hieno. Minä nyt vain kaiken hypetyksen ja hehkutuksen jälkeen odotin hieman enemmän ja jouduin pettymään kohtuullisen karvaasti.

2/5
Advertisements