Topeliuksen joulu (Kirjabloggaajien joulukalenterin 22. luukku)

”Ja niin joulu joutui jo taas Blogistaniaan,” saattaisi Zachris-Zacharias-Sakari Topelius tänä päivänä kynäillä. Tuskin, mutta ei sitä varmaksi kuitenkaan koskaan voi tietää. Minulle Topelius on aina edustanut kertakaikkisen upeaa ja klassista suomalaista kerrontaa,… Lue loppuun

Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Pidän itseäni kohtuullisen sivistyneenä ihmisenä, mutta joudun (nykyään toistuvasti) myöntämään Lähi-Idän olevan tiedoissani varsin suuri aukko. Tämä pätee myös kirjallisuuteen. Olen näiden lähes neljän kirjablogivuoteni aikana lukenut viisi tai kuusi Lähi-Itään sijoittuvaa kirjaa,… Lue loppuun

Waris & Nykänen: Entropia

Luin karvan verran yli vuosi sitten Helena Wariksen hurjan hienon fantasiakirjan Vuori, joka juuri hiljattain voitti Kuvastaja-palkinnonkin. Kun minulle tarjoutui tilaisuus tarttua Wariksen uusimpaan teokseen, jonka hän on kirjoittanut yhdessä puolisonsa Janne Nykäsen kanssa, en epäillyt… Lue loppuun

Katja Kettu: Yöperhonen

Aika tasan kaksi vuotta sitten odottelin kuopustani hädin tuskin toisella raskauskolmanneksella ja jostain kohtalon (tai kirjastolaitoksen) oikusta satuin tarttumaan Katja Ketun Kätilöön. Olin jo aiemmin lukenut kirjailijan Piippuhylly-novellikokoelman, jonka hahmokaartissa oli paljon kätilöläisiä,… Lue loppuun

Turtschaninoff: Maresi

Minä olen ollut vähän laiska seuraamaan Finlandia Junior -palkittuja kirjoja. Yleensä hädin tuskin rekisteröin voittajan nimen ja saatan pari blogitekstiä lukea, mutta siinäpä se. Viime vuonna muistelen nähneeni ylistävähköjä tekstejä Maria Turtschaninoffin kyseisen… Lue loppuun

Hyllytonttu Tiina goes Helsingin Kirjamessut 2015

Helsingin Kirjamessut loppuivat vasta muutama tunti sitten, mutta omalta osaltani messuilut päättyivät jo eilen. Eipä siinä silti, muutamaa vaille 37 000 käveltyä askelta kahdessa päivässä on kai ihan kelpo saavutus, enkä halua edes… Lue loppuun

Mankell: Rauhaton mies

Kun otetaan huomioon, miten voimakkaasti pidän itseäni lukijana, joka ei erityisemmin pidä dekkareita, luen niitä hirveän paljon minulla on järjettömän voimakas tunneside Henning Mankellin Kurt Wallanderiin. Olenkin pihdannut viimeisen Wallander-kirjan, Rauhattoman miehen, lukemista… Lue loppuun

Pääbo: Neandertalilainen

Kauan, kauan sitten kaukaisessa, kaukaisessa galaksissa Porissa minä istuin lukion toisella biologian kurssilla kuuntelemassa kaikenlaista yleissivistävää perimästä, DNA:sta, geeneistä ja muusta höpöstä ja olin tylsistyä tolkuttomaksi. Samaisesta kurssista päädyin sittemmin ainoan kerran lukiourani… Lue loppuun

Pettersen: Odininlapsi

Siri Pettersenin Odininlapsi on kevyesti yksi ehdottomasti parhaista kuluvana vuonna lukemistani teoksista. Se on aika paljon sanottu vuonna, jona olen jaksanut/ehtinyt/viitsinyt lukea varsin pitkälti vain juurikin hyviä kirjoja. Aika saavutus sinänsä kirjalta, johon… Lue loppuun

Havaste: Maan vihat

Alkuvuodesta Paula Havaste onnistui noitumaan minut ihan täysin Tuulen vihoilla, enkä hankkinut innostukseltani malttaa nukkuakaan, kun hoksasin Kerten tarinaa jatkavan Maan vihojen ilmestyneen kirjakauppoihin. Kun sitten vielä sain näppeihini ikioman arvostelukappaleen kirjasta (kaunis kiitos… Lue loppuun

Rönkä: Eino

Matti Röngän Eino lähti eräällä kirjastoreissulla mukaani vähän sattumalta. Ohuenpuoleinen teos vaikutti sopivalta lukujumin karkoittajalta, ja vaikka olenkin reipas ekaluokkalainen, kannan repussani mieluusti vähän kevyempiä kirjoja. Eino saattaa fyysisesti olla kevyt, mutta sisältö… Lue loppuun

Winman: Kani nimeltä jumala

Tartuin Sarah Winmanin teokseen Kani nimeltä jumala vähintäänkin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta muistin sitä suitsutetun monen kirjablogikollegan blogissa, mutta samalla olin jo valmiiksi vähän ärsyyntynyt tästä ennakko-odotuksesta. Kirjan kansi ja nimi vaikuttivat, noh, vähän… Lue loppuun

Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

Aloitin taannoisen lukumaratonini Elina Lappalaisen herkullisella (hehe) teoksella Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä. Kirjailijan itsensä tapaan taidan itse olla kaupunkilainen, joka kuvittelee tietävänsä, millaista karjankasvatus nyky-Suomessa on. Moni lämpimimmistä lapsuusmuistoistani sijoittuu isäni vanhempien luo,… Lue loppuun

Lindgren: Ehtoolehdon tuho

Minun ei oikeastaan ollut laisinkaan tarkoitus lukea Minna Lindgrenin Ehtoolehdon tuhoa. Luin Ehtoolehto-sarjan kakkososan, Ehtoolehdon pakolaiset, alkuvuodesta enkä ihan silmittömästi siihen ihastunut. Mummot ja papparaiset toki ovat sympaattisia, Lindgren kirjoittaa tärkeästä aiheesta ja… Lue loppuun

Hei hei, WordPress!

Toverit, maanmiehet, bloggaajatoverit, Hyllytontun höpinät löytyvät jatkossa Bloggerista. Napauttakaapa itsenne alla olevasta linkistä uuteen osoitteeseen (ja muistakaa päivittää seurantatapaanne, mikäli tahdotte jatkossakin mukana pysyä) ja osallistukaa arvontaan! TÄSTÄ UUTEEN OSOITTEESEEN Kiitos ja anteeksi,… Lue loppuun

Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Alkujaan ajattelin, etten välttämättä laisinkaan lue viime vuoden Finlandia-palkinnon voittanutta Jussi Valtosen teosta He eivät tiedä mitä tekevät. Kirja keräsi kiitosta, toki, mutta jostain syystä en itse kokenut sitä kohtaan mielenkiintoa nimeksikään. Muuan maanantaina suuntasin… Lue loppuun

Rahikainen: Edith: Runoilijan elämä ja myytti

Minun suhteeni Edith Södergraniin on vähän sellainen vinksinvonksinmutkaisa. Pidän joistain hänen runoistaan ihan silmittömästi, kun taas toiset ovat ihan uskomatonta pakkopullaa – tai näin muistelisin sieltä edellisen vuosikymmenen lopulta, jolloin runoilijan koko tuotannon… Lue loppuun

Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

JP Koskisen Kuinka sydän pysäytetään oli minulle tuttu oikeastaan vain nimenä: noin kuukausi sitten huomasin useamman kirjabloggaritoverin kirjasta kirjoittavan positiiviseen sävyyn, mutta kovin syväluotaavasti en teksteihin tutustunut. Kirjastossa pyörittelin sitä kädessäni tovin, mutta päätin sitten lopulta… Lue loppuun

Carroll: Kraukijahti

Lewis Carroll on minulle nimenä tuttu, mutta häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole mitään hänen kirjoittamaansa lukenut – ellei erinäisissä oppikirjoissa vastaan tulleita katkelmia lasketa, siis. Kun taannoin hoksasin lähikirjastossani Tove Janssonin kuvittaman laitoksen Kraukijahdista, päätin… Lue loppuun

Pyysiäinen: Jumalaa ei ole

Päivänä eräänä poikkesin kirjastoon kotimatkallani tohtoria tapaamasta, ja koska kotiin ei oikeastaan ollut mikään hengenhätä, jäin paremman puoliskoni suostumuksella pyörimään kirjastoon vähän pidemmäksi toviksi. Kirjaston hiljaisenpuoleinen äänimaisema on mannaa kolmen kotihoidossa olevan alle… Lue loppuun